keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Paljon onnea Suomi! Suomi100v.-peiton valmistus

Tässä on elämäni ensimmäinen tilkkupeitto. Aloitin sen suunnittelun vuoden 2016 lopulla. Väreiksi valitsin sinisen ja valkoisen. Suomen värit. 

Tilkkukuvioksi valitsin blokin, jota kutsutaan villihanhitekniikaksi. Peiton kuvioksi halusin laittaa Suomen kartan ja toteutin sen pikselitekniikalla. Suunnittelin, että tekisin peiton toisen puolen samanlaisena, mutta useilla eri väreillä. Ideana oli saada peittoon kansainvälinen, innovatiivinen ja vapaa Suomi, jossa perinteet ja nykyisyys yhdistyvät. Alussa oli siis suuret suunnitelmat. Aikaa niiden kaikkien toteuttamiseen ei ollut riittävästi. Aloittelevalle tilkkuilijavelholle ei ollut vielä selvinnyt, kuinka paljon työtä on vielä ennenkuin on valmista.


Valmista peittoa katsoessa ei moni arvaa kuinka paljon tunteja, sen valmistaminen vaatii ja mitä kaikkia ajatuksia ja tunteita onkaan ollut.


Kankaiden kuvioissa on mm. mummolan verhoa, mustikoita, lumisadetta, vettä ja tähtiä. Symboliikkaa, jolla on jokaiselle oma merkityksensä. Kotimaani Suomi on monessa asiassa maailman parhaita maita. Suomessa on hyvä elää, opiskella ja tehdä työtä. Nykyisinkin on hyvä muistaa, että kaveria ei jätetä. Suomi100-juhlavuosi on tarjonnut jokaiselle mahdollisuuden osallistua ja olla mukana yhdessä tekemisessä.


Suomalainen luonto on vertaansa vailla ja se on kaikkien ulottuvilla. Luonnon puhtaus ja hiljaisuus on meidän vahvuutemme. Suomessa on myös erittäin kiinnostava SLUSH-tapahtuma, josta voi lukea lehdistä, kuulee televisiosta, radiosta ja somesta. Se innostus ja kaikki ideat, keksinnöt ja tulevaisuuden suunnitelmat saavat innostumaan. Tulee tunne, että kaikki on mahdollista. Todellakin kaikki on mahdollista!


Tunnen, että kuulun johonkin: loistavaan työyhteisöön, käsitöiden parissa viihtyviin, koiranomistajiin, äiteihin ja moneen muuhun. Minulla on perhe, joka tukee ja auttaa. Se saa myös hermoromahduksen partaalle, mutta rakastan heitä eniten maailmassa. Minulla on kaksi pientä koiraa, koti, kasvihuone ja pieni askarteluhuone. Minulla on ystäviä, joita ilman ei voisi elää. Lyhyesti sanottuna minulla on kaikki mitä tarvitsen. Se on niin, että kaikkea, mitä haluaa ei voi saada, mutta sen saa aina mitä tarvitsee. 


Olen hyvin kiitollinen kaikesta, mutta on muutama asia, jotka häiritsevät minua. Blogeissa on usein pelkkää hehkutusta kuinka kaikki on upeaa ja mahtavaa. Haluan nostaa esiin muutamia asioita, jotka ovat osa minun todellisuuttani. Ne ovat aika pieniä ja samalla suuria ja korjattavissa olevia. Listaan ne tähän ja perustelen ne myös.
Ne ovat:
-yksinäisyys
-kiusaaminen
-huumeongelma
-yleinen pahaolo ja siihen liittyvä (huono) käytös



Työssäni apteekissa kohtaan usein vanhuksia, jotka ovat yksin ja kokevat yksinäisyyttä. Tiedostan, että se voi koskettaa ketä tahansa. Aina, kun keskustelen yksinäisen kanssa, hidastan omaa kiirettäni. Yritän kuunnella tarkasti, mitä tämä ihminen minulle kertoo ja kokee parhaillaan. Toivon, että osaisin valita sanani oikein, että rohkaisisin ja kulkisin rinnalla tasavertaisena ihmisenä hetken aikaa. Ei minulla ole ohjeita kaikkeen. Ensisijainen työni on varmistaa lääkkeen turvallinen ja ohjeenmukainen käyttö. Saatan ehdottaa yksinäiselle, että voisitko harkita, jos hankkisit koiran. Koiran kanssa kulkiessa, tulee helpommin kohdattua muita kuin yksin. Tiedän, että ei koira kaikille sovi ja puhun vain siitä kokemuksesta, mitä itsellä on. Minulla on ollut koira aina 15-vuotiaasta asti. Olen koiraihminen. 

Jokainen tekee ehdotuksesta huolimatta omat ratkaisunsa asioiden suhteen. Silloin, kun päätös on oma, sen ja sen seuraukset kestää itse.

Kannan vastuun sanoistani, tekemisestäni ja kirjoituksistani. Seison aina niiden takana ja toimin aina harkiten omasta näkökulmasta ja niillä vajavaisilla kyvyillä, mitä minulla on.


Rehellisyys on tärkeimpiä arvojani. Turvallisuus ja sen takaaminen on tärkeää kaikilla elämän osa-alueilla. Työssäni olen saanut uhkauksia. Sanalliset uhkaukset satuttaa sielua, mutta jos uhkaajalla on ase, silloin olen uhkaajan armoilla ja heikko. Luin aikakausilehdestä terrorismintutkijasta. Hän sanoi, että kaikkea pahaa ei voida estää tapahtumasta, mutta tieto siitä, että auttajat ovat tarvittaessa paikalla on minulle hyvin lohdullinen. Hyvää on enemmän kuin pahaa ja toivoa paremmasta en halua koskaan kadottaa!

Uhkaavat tilanteet työssä liittyvät huumaavien lääkkeiden väärinkäyttöön. Mielestäni ilmassa on merkkejä, että tämä ongelma tulee kasvamaan, toivon, että ei niin vakavaksi kuin U.S.A.:ssa. Huumeissa olevat asiakkaat eivät kaihda keinoja, kuinka käyttää terveydenhuollon auttamisenhalua hyväkseen. Kun ihminen on aineista sekaisin, ei auta, että kysyy, kuinka sinä voit? Ei siihen kysymykseen tule vastausta. Toivoa voi vaan parasta. Monta kertaa olen toivonutkin ja joskus olen ilokseni nähnyt, että toiveeni on toteutunut.


Olen kohdannut kiusaamista. Eikä sitä tapahdu vain kouluissa. Se on todella yleistä. Siihen minulla ei ole ohjeita, mutta kuuntelin radiosta, kuinka Jenni Vartiaisen, Cheekin ja monen muun julkisuuden henkilön manageri kertoi omista kokemuksistaan. Hän sanoi, että pitää kertoa jollekin. Opettajalle, vanhemmille tai luotettavalle aikuiselle. Se on todella viisas neuvo. Sellainen toiminta pitää tuoda jonkun tietoisuuteen. Hän sanoi myös, että pahinta oli se, että luuli kiusaamisen jo loppuneen, mutta se jatkui. En minäkään tiedä pahempaa. Se pelottaa eniten, mitä tapahtuu, kun kertoo. Yleensä tilanne pahenee. Viisaus voi olla älytöntä, mutta tyhmyyden edessä jokainen on voimaton. Olen suuttunut monta kertaa siihen, että omaa pahaa oloa puretaan muihin ihmisiin.

Aina voisi miettiä, kuinka toimia toisin, ajatella, katsoa, puhua jne. Tehdä asiat ajatuksen kanssa. Jälkeenpäin ajateltuna omakaan toiminta ei aina ollut parasta mahdollista, mutta sen hetkisen tiedon valossa, ainoa oikea tapa. Jälkiviisaus on kaikista viisainta.


Tuntematon sotilas-elokuvassa oli Robin, kohtauksessa, jossa nuori sotilas nostaa päätään juoksuhaudasta Antti Rokan ohjeista huolimatta. Seuraukset olivat traagiset. Keskustelimme elokuvasta kotona. Mitä tämä kohtaus meille opettaa? Totesimme, että kannattaa ottaa opiksi viisaamman neuvoista, että ei tee virhettä, jonka voisi välttää. Historiasta voimme ottaa opiksi, ettemme enää joutuisi sotaan. Voimme toimia harkiten ja välttää samat virheet.


Viime viikonloppuna näin kuinka kolme valkoista joutsenta lensi vasten sinistä aamutaivasta. Luonto järjesti kauniin ylilentonäytöksen. 





Tämä on Suomeni, tämä on kotini ja minulle kaikki.

Tänään en ole mitään, en muuta kuin suomalainen ja se on paljon!

Me luomme tänään historiaa, tässä hetkessä. Ei meillä ole muuta.

Hyvää itsenäisyyspäivää!








sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Minun Suomi-näyttely Iittalassa 25.11.-17.12.2017

Nyt kannattaa lähteä retkelle Iittalaan!

 Ja siellä voi nähdä ja kokea kaikkea käsitöiden ja taiteen tekemisen meininkiä siis Iittalan Lasimäellä. Sinne vaan, nyt heti! Vanajaveden opiston näyttelyyn pääsee tutustumaan Naivistien myyntinäyttelyn yhteyteen pystytettyyn opiskelijoiden töitä esittelevään näyttelyyn. 

Työt ovat opettaja Katri Eskelisen kursseille osallistuneiden töitä. Katri on hyvin määrätietoinen opettaja, jonka opetuksessa tulee kuin vahingossa toteutettua sellaista, mitä ei omin päin osaisi tehdä. Innostus on mielestäni tärkein avainsana näillä kursseilla.  

Jälkeenpäin voi vaan ihmetellä, että olinko se minä, joka tämmöisen työn tein. Suomi100v.-peiton valmistusvaiheista on tulossa kuvia ja mietteitä itsenäisyyspäivän tuntumassa. 

Näyttelyyn voi mennä tutustumaan 25.11.-17.12.2017 (ei 6.12.). klo 11-17
Olen itsekin siellä 29.11. valvomassa näyttelyä, että nähdäänkö siellä? 

  Siellä on paljon kaikenlaista upeita juttuja, että kannattaa varata koko päivä aikaa.










Näyttelyssä kävivät mm. 3.luokkalaiset Deddy ja Santeri, jotka hyvin innostuneina tutustuivat näyttelytöihin. He pysähtyivät erityisesti ruusua esittävän työn kohdalla. Hyvin tarkkaan he katsoivat työtä: "Minecraft!", he totesivat. Kysyin pojilta oman Suomi100v.-peiton kohdalla: "Arvatkaapa, kuka on tehnyt tämän peiton?" Ja, kun kerroin, että minä olen tehnyt tämän. Deddy kysyi: "Voidaanko halata?" Siinä me halattiin ja katseltiin peittoa. Kurkattiin myös ullakolle ja siellä oli pimeää ja viileää. Santerista ullakko oli parasta näyttelyssä. Pojat suunnittelivat myös seuraavan peiton, jonka aihe on Minecraft. Santeri katsoi jo paikan sille. Portaikossa olisi hyvä paikka, kun ei muualle oikein mahdu. Ja meistä kolmesta tulee kuuluisia! Kysyin pojilta luvan, että saan heidät mainita täällä blogissani, matkalla kuuluisuuteen tässä ollaan!


Aitoja ja upeita kohtaamisia näyttelyssä oli muutenkin ja keskustelut vaihteli kissoista Suomi100- teemaan ja kuinka se on tuonut jokaiselle yhteenkuuluvuuden tunteen. Jotenkin minulle jäi näyttelyssä kävijöistä tunne, että hyvin paljon on piilossa olevaa luovuutta, kekseliäisyyttä ja taitoa, joka vaan odottaa tilaisuutta tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Menkää katsomaan näyttelyä ja ryhmiin tekemään asioita, joita ei ole ennen tullut edes ajateltua, että tekisi. Antaa enemmän kuin ottaa! 



lauantai 18. marraskuuta 2017

Ihan(a) Pässi!-lapaset

Tiirinkosken Tehdas on hämeenlinnalainen lammastila, jossa kasvatetaan harvinaista Ahvenanmaan lammasrotua. Tilalla on myös navetta, missä on upea kahvila ja lifestyle-putiikki. Sieltä löytyy vaatteita, sisustusta ja kaikkea, mistä voi nautiskella kotona, töissä, mökillä tai missä vaan. Neuloositerapiaa on myös, koska siellä on tilan lampaiden villasta tehtyä lankaa.
Niinan kanssa ollaan tunnettu jo vuosien ajan. Olemme tutustuneet Hämeenlinnan uimahallin pukuhuoneessa lasten ollessa uimakoulussa. Minä neulootikkona otin kutimen esiin ajankuluksi ja siinä me juteltiin, joka lauantai-ilta käsitöiden harrastamisesta. 


Ihan(a) Pässi!-lapasien esikuvana on ollut tilalla asustava pässi. Hän on Yrjö nimeltään. Kerran kesällä poikkesin tilalla siskoni kanssa ja Niina antoi minulle lankaa mukaan, että jos jotain niistä keksin tehdä. Ja siitä se ajatus, sitten lähti, kun ihan(a) pässi aitauksessaan patsasteli. Ihan kuin pässi hymyilisi... vai onko vaan syönyt liikaa, kun ei mihinkään liikkunut. Paikallaan vaan pysyi, eikä sanonut mitään. Niina kertoikin, että Yrjö on hyvin lempeä vanhempi pässi. Lapasissa pässi päästää ajatukset kuuluviin! Bää!


Tiirinkosken Tehdas ja navetta.


Lankoja!


Ja lisää lankoja!

Tässä on neulojan unelmille raaka-ainetta!
Villan tuoksua...ei voi vastustaa!
P.s. Täällä on myös vohvelikahvila! 
Vohveleita...ei voi vastustaa!




Näitä lapasia voi ihastella Tiirinkosken Tehtaalla Hämeenlinnassa.
Näihin on myös ilmainen ohje.
 
 
Sitä ennen pitää käydä Tiirinkoskella, koska siellä on tänä viikonloppuna joulun avaustapahtuma!


Ihan(a) Pässi!-lapaset. Niiden pässi määkäisee: "Bää!!"

Ja jokainen voi joka päivä päättää, onko ihan pässi vai ihana pässi! Kannattaa ehdottomasti olla semmoinen ihana!





Ja lopussa on vohvelia...
ei voi vastustaa....



torstai 16. marraskuuta 2017

Riisipiirakka-pussukat

Suomalaista perinneruokaa ovat riisipiirakat. Niiden valmistus on monivaiheinen, mutta resepti on yksinkertainen. Piirakoihin tulee pohjaksi ruistaikina ja täytteeksi riisipuuroa. Mummoltani olen oppinut riisipiirakoiden valmistuksen.

 

Ensin keitetään puuro ja valmistetaan pohjataikina. Sitten kaulitaan pohjaksi ruistaikinasta soikeanmuotoisia pohjia, sitä kutsutaan leikkimielisesti pulikoinniksi, koska kaulitseminen tehdään sellaisella pulikalla. Pohjat täytetään puurolla ja reunat rypytetään, sitten paistetaan 300 asteisessa uunissa.


Nämä kuvissa olevat piirakat tein vaihtelun vuoksi pellavakankaasta. Jossain näin kuvan näistä niin olihan se pakko tätäkin alkaa kokeilemaan. Huomattavasti helpompi oli näitä kankaisia tehdä. Mummon riisipiirakat olivat niitä maailman parhaita, mutta mummoa ei enää ole täällä maan päällä niin täytyy itse tehdä, mutta mummon hyvillä ohjeilla ja opetuksella.
Muistakaa kaikki, joilla mummo vielä on, nauttia mummon tekemistä herkuista. Ja antakaa hali minunkin puolesta niin minäkin aina halasin omaa rakasta mummoa viimeistään silloin, kun kotiin lähdettiin.
Hyvää viikkoa!

lauantai 11. marraskuuta 2017

Tupsunenäporot

Nämä tupsunenäporot on neulottu Hämeenlinnalaisen lammastilan Tiirinkosken Tehtaan langoista. Lankoja ei ole käsitelty yhtään enempää kuin on välttämätöntä. Myös väri on juuri se, mikä on lampaassa. Langoissa on myös lampaanrasvaa, joten käsien rasvaus tulee neuloessa kaupanpäälle.

Myöhemmin tässä kuussa julkaisen Tiirinkosken Tehtaalle oman lapasohjeen, jota voi neuloa tilan lampaiden villasta tehdystä langasta. Myös näistä lapasista tulee silloin ohje. Nämä lapaset on neulottu isälle ja ne ehtii hyvin, vaikka jouluksi neuloa, koska ovat paksummasta langasta tehty.

Hyvää isänpäivää kaikille! 







Kuvausapulainen Alvi on hyväksynyt tämän julkaisun.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Suuri metsäretki

Suuri metsäretki tuli päätökseensä.  Langat olivat Novitan 7-veljestä lankaa, joiden värit ovat hiekka, vihreä ja petrooli. Tämä oli Nina Laitinen Desings järjestämä knit-along-projekti. Aivan ihanat sukat taas kerran! Lahden Kätevä ja tekevä messuilla tapasin Ninan ja myös ensi vuoden sukkakalenteri tarttui matkaan. Kiitokset Niina, kun suunnittelet upeita sukkia ja lapasia!

Pöllökin lensi uusia sukkia katsomaan! Hän on Lahesta kotoisin.


Niin ON nättiä!


Sitten tulivat avustajat kuvaan mukaan. Kuka tuo on ja mitä se täällä tekee? Mekin haluamme tulla kuvatuksi sukkien kanssa. Pöllö pois kuvista, me ollaan kuvissa ihan ykkösiä.


Chihuahua Alvi poseeraa mielellään sukkakuvissa. Suorastaan änkeää itsensä kuvauspaikalle.


Viimeisessä kuvassa pöllö jää taka-alalle. 
Etualalla istuu chihuahua Marlin, eikä muuta tekemistä nyt olekaan. 

-Kyllä oot ihan Kyösti! 
-Ei mitään jaksa. Nälkäasioita.


Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!


tiistai 31. lokakuuta 2017

Kukkaroita ja telomeeri pohdintaa

Kukkaro-mania senkun jatkuu vaan... mitäpä, sitä vapaapäivänä muutakaan, kun ulkona tuulee navakasti pohjoisen suunnasta. Pohjoistuuli on kylmää aina, tuulipa se mistä suunnasta tahansa. Omassa kukkarotehtaassa ei ole kylmä kynttilöiden ja silitysraudan lämmössä.


Viikonloppuna töissä aloimme työkavereiden kanssa keskustella telomeereistä. Nyt seuraa paljastuksia, mistä apteekissa keskustellaan, kun on hetki aikaa jutella työkavereiden kanssa. Yksi meistä oli katsonut Passenger elokuvan ja siinä oli ollut skanneri, joka oli analysoinut ihmisen terveydentilan ja ilmoittanut viat. Elokuva sijoittuu tulevaisuuteen ja se varmasti on joskus mahdollista, että on sellainen laite. Totesimme, että onhan se varmasti mahdollista nykyäänkin, koska pystytään DNA:ta tutkimaan.


Siitä keskustelu ohjautui telomeereihin, jotka on meillä jokaisella DNA ketjujen päissä. Ne lyhenevät ikääntyessä ja niiden pituudesta tai lyhyydestä voidaan ennustaa elinikää. Telomeerit voivat myös pidentyä esimerkiksi liikunnan vaikutuksesta, mutta myös lääkkeet voivat pidentää telomeerejä. Telomeerien lyhentyminen lisää mm. riskiä sairastua syöpään. Pidentäviä lääkeaineita tiedetään olevan verenpainelääke ramipriili ja hormonikorvausvalmiste estradioli. Estradioli on naisille tarkoitettu vaihdevuosioireisiin ja sen ympärillä kohistaan melko usein rintasyöpävaarasta, mutta sen telomeerejä pidentävästä vaikutuksesta ei ole puhuttu missään.


Lisäksi muistimme artikkelin eräästä lääkeaineesta, joka saattaa lyhentää telomeerejä, mutta ei löydetty sitä enää. Ehkä tutkimustulos oli epävarma.


Yksi asia on kuitenkin varma. Itselle mieluisten asioiden tekeminen ja kaikenlainen positiivisuus pidentää elinikää.

Nauti siis kaikesta mitä teetkin tai missä oletkin, koska se on varmaa, että kuollaan!


Kukkaroita on nyt joka lähtöön, ennen viimeistä lähtöä.


Rakkautta ja pitsiä, sekä muistutus, että onnellisuus on itsetehtyä.


Illalla vielä yksi kukkaro Suomi-peitosta yli jääneillä kankailla. Kurssilla oli harjoitus ns. kulmat pois-tekniikasta, jolla muodostetaan kukan tai sydämen muotoisia tilkkukuvioita. Sain aikaiseksi pari tilkkua, josta ompelin tämän kukkaron. Liima oli lopussa ja tekijä väsynyt niin toisen puolen liimaus ei onnistunut ollenkaan. Epäonnistumisen kunniaksi kymmenen pistettä ja pöllönmerkki ihan keskelle kukkaroa. 




Tuntematon sotilas-elokuva oli paras kotimainen elokuva, mitä olen koskaan nähnyt, suosittelen katsomaan! Siinä on Robin! (Tämä tiedoksi jos kotona on vastentahtoisia teinejä, joiden pitäisi nähdä tämä.) Rokan roolisuoritus oli sydäntä riipaiseva samoin Paula Vesala. Kyyneleiltä ei voinut välttyä ja myös tähän aikaan löysin yhtymäkohtia, vaikka ajat on nyt toiset. Huumoria oli myös, sen avulla selviää vaikeista tilanteissa aina!

Hyvää viikkoa, seuraavaksi lankaa puikoissa!