Mysteeripeitto paljastuu!

 Mysteeripeitto on valmis!
Tätä peittoa ja muita kurssilaisten töitä on mahdollisuus käydä katsomassa Vanajaveden Opistolla Jaakonkatu 28:ssa Hämeenlinnassa. Näyttely on avoinna 26.3.-15.4.2019 välisenä aikana.

Muutamasta palasesta julkaisin kuvan, kun tämä prosessi lähti käyntiin. Tässä on harjoiteltu erilaisia tekniikoita ja parasta tässä on ollut, että vähitellen on tehty paloja. Lopputulos on ollut itsellekin vähän mysteeri. Kaikkia paloja en tehnyt, mistä saatiin ohjeita. Sen sijaan aloin tekemään undulaattipaloja, koska on seitsemän vuoden ajan ollut lintuja lemmikkinä. Halusin tallentaa linnut peittoon.

Tällä hetkellä meillä on kaksi undulaattia nimeltään Jätski ja Sisu. Peitossa ne ovat kaksi alempana olevaa lintua. Kaksi ylempää lintua ovat Rone ja Chiquita, jotka lentävät toisenlaisella taivaalla nykyään. Kokonaan keltainen lintu sai nimekseen Chiquita. Rone taas oli seurallinen pelleilijä, joka tykkäsi uimisesta. Se alkoi aina tehdä temppuja ja esiintyä, kun sitä jäi katselemaan.

Tulihan siitä peitto, välillä ajettelin, että teen vaan tyynyn ja pussukan. Olen iloinen siitä, mitä olen tehnyt. Linnut olivat käyneet lentelemässä peiton luona, kun olivat kotona keskenään. Huomasin peiton vieressä undulaatin kikkareita. Peitto oli silloin palasina vielä lattialla ja undulaateilla on vapaus lennellä.

Niin ja harvinaista on, että olen kuvissa mukana itse, parempi puoliskoni toimi kiltisti kuvaajana. Olen tarkoituksella rajannut blogiani niin, että en tuo itseäni esille, vaan töitäni. Monesti kuitenkin nähdessäni postauksia siitä, että tulisi somessa tuoda esiin, kuka tekee, tunnen piston sydämessäni. Ehkä se on myös vähän ujouttakin. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan kuvissa, eikä yhtään ujona tai ehkä vähän! Käytin nyt harkintavaltaani niinkuin aina teen ja olipa vastaanotto, mikä tahansa, aion jatkaa näitä itselle mieluisia tekemisiä. Jutut pysyy jatkossakin yhtä huonoina tai hyvinä kuin tähänkin asti.

Peitto tuli hienosti esiin Aulangon näkötornilla, tämä on yksi rakas paikka kotikaupungissani Hämeenlinnassa. Suuri tähti oikein säkenöi peitossa. Siinä on minun julistukseni tälle pienelle ja kauniille kaupungille!

 

Kiitokset myös mahtavan ihanalle opettajalleni Katrille Vanajaveden opistolla. Ilman hänen osaamistaan, en olisi osannut ikinä tehdä tätä. Katrissa on parasta se, että hän antaa hyvät ohjeet ja vapaat kädet tehdä mitä haluaa. Tykkään, että saa tehdä juuri niinkuin tahtoo ja saa olla tekemättäkin. Lopputulos on vain itsestä kiinni. Oli kiva ja sopivan haastava projekti minulle. Ei kai minkään uuden oppiminen ole hukkaan heitettyä aikaa? 

Mitähän sitä seuraavaksi keksii?

Kiitokset kaikille, jotka olette vierailleet blogissani!

Menkää katsomaan näyttelyä, jos kiireiltä ehditte!

Semmosta se on, kun ei osaa!

No niin! Mitähän sitä taas on tullut tehtyä...

Postimerkkejä ommeltuna siksakilla kankaaseen. Voi hyvät hyssykät, miten omaperäinen idea!

Mitä tuokin 100% tarkoittaa? Ai, että annoit 100%? Älä valehtele!

Ja koko päivän käytit ja tuommosen sait tehtyä? Missä maailmassa sä oikein elät?

Sinä se et tiiä!

 Olisit kiitollinen!

Talvipäivän kimallus

Sain vihdoin valmiiksi ystävänpäiväsukat, kun tuli vähän mutkia matkaan, mutta ei haittaa! Nina Laitinen Desings järjestämä knit-along-projekti Taimitarhan Ystävänpäiväsukat on vaan niin kiva tapahtuma. Lankoina tähän työhön käytin Nalle-lankaa tai niin ainakin kuvittelin, mutta työn ollessa melkein valmiina huomasin erään asian. Monivärinen lanka ei olekaan Nallea, vaan Polaris-lankaa!

Uups...

Siellä on ja pysyy, en pura poiskaan. Opettelen sietämään sitä, että en aina huomaa kaikkea ja se on ihan ok. Lanka, joka ei ollut sitä, mitä luuli sen olevan ja täydestä meni kuin väärä raha. Mutta minulla näyttää jatkuvan tämä tummalla pohjalla värejä-kausi. Se johtuu pitkälti siitä, että syksy oli täällä Suomessa hyvin synkkä ja sateinen, mutta nyt on jo valoisampaa, kun päivä on pidentynyt ja on lunta. Aurinko paistaa ja lumi kimmeltää todella kauniisti. Tänä vuonna meillä on oikea talvi!

Toinen tunnelmallinen hetki päivässä on, kun alkaa hämärtyä, maiseman sinisyys on ihana. Sitä kestää vain hetken. Paulo Coelhon kirjassa oli juuri tästä hetkestä kuvaus, kuinka maailman tasapainoa koetellaan juuri päivän vaihtuessa päivästä iltaan tai yöstä aamuun. Hyvin kiehtovaa...

Jänis oli pomppinut ihan joka puolella pihaa. Oliko kettu jahdannut sitä? Syksyllä näin ketun tai pienikokoisen suden aamulenkillä, kun oli vielä pimeää. Eläin tuli metsästä kadulle ja taakseen katsomatta kulki kadulla ja meni takaisin metsään. Kettukin voi olla harmaa, joten en ole varma oliko tämä susi vai kettu... mutta hyvin erikoinen tilanne oli. Taidettiin molemmat vähän säikähtää toisiamme.

Ja se on ihan ok. Sukat on myös ihan ok. Kaikki on ok.

Hyvää viikkoa, tee mitä rakastat ja rakasta, mitä teet!

Sähköpantteri-sukat

Musta ja turkoosi värit valikoituivat itsevärjätyn langan väreiksi, kun silloin oli värit lopussa. Värjäsin langan tekemällä pitkän vyyhdin, siihen sopi hyvin olohuoneen pöytä, joka on neliö. Neliön sivun mitta on 1 metri. Värjääminen on todella mukavaa puuhaa, ainoa ongelma siinä on, että se varsinainen työ on edessä, koska on taas enemmän lankaa neulottavaksi.

Käsityömessuilta hankin sukkakalenterin ja siinä on tammikuun kohdalla Twist or not-ohje. Nämä sukat on sillä ohjeella tehty. Tvistaa kyllä todella upeasti!

Lanka käyttäytyy mielenkiintoisella tavalla varressa ja sileää neulottaessa jalkaterässä raidoittuu. Olin innoissani tätä neuloessa, kun pikkuhiljaa näki millaiselta se alkaa näyttämään. Liukuvärjäys on seuraavissa värjäyksissä, niistä tulee niin hienoja, että toivottavasti ehtii langat kuivua ennenkuin ovat jo puikoilla.

Nimesin langan sähköpantteriksi, koska sukista tuli niin sähäkän väriset. Suorastaan maagiset.

Apujoukot kuvasivat nämä, kun sattui niin, että oli niin paljon menoja, ettei ehtinyt ollenkaan valoisan aikaan kuvaamaan. Eikö olekin ihana tuo neulottu tonttu. Hän tuli meille kesällä rippijuhliin ja meille hän jäi. Siitä lähtien hän on huolehtinut kotiasioista. Hän järjestelee kaiken parhain päin ja lisää onnellisuutta, iloa ja rakkautta. Tonttuihin on ennen vanhaan uskottu enemmän kuin nykyään. Aiemmin uskottiin, että kodin piiristä löytyi useampia tonttuja mm. saunasta, tallista jne. Heidän uskottiin ilmestyvän paikalle, kun talon perustuksia tehtiin. Tontut valvoivat järjestystä ja ne eivät viihdy, jos talossa riidellään tai on muuten rauhatonta. Vihastunut tonttu saattoi lähteä, jolloin ilman talon haltiaa jäänyt talous alkoi köyhtyä. Minä pidän huolen, että tällä tontulla on niin hyvät olot, että se ei lähde minnekään!

Neuloositerapiaa parhaimmillaan taas... ja olen tehnyt sellaisen havainnon, että kun olen näiden kuvien yhteyteen kirjoitellut vaikeankin asian sanoiksi, se on jotenkin helpottanut omaa olemista ja niin sanotusti kulku on keventynyt, jos asia on ollut taakkana mielessä. 

Apteekissa vuosi on alkanut vilkkaana. Hämeenlinnassa on ihanat, iloiset ja niin ystävälliset ihmiset. Työssäni kohtaan niin mukavia asiakkaita täällä. Iloitaan onnistumisista, välillä itkeä tirautetaan, koko elämänkirjo iloineen ja suruineen on läsnä jokapäiväisessä työssä. Mikä rikkaus se onkaan! Parasta on asiakkaan kiitokset hyvin tehdystä työstä ja että nähdään taas uudelleen. Ihanin viime viikolta oli, kun asiakas sanoi, että hänen ystävänsäkin tuli meille hänen suosituksestaan. Ystävyys ja ystävä, ei ole mitään parempaa, se on rakkautta ja välittämistä. Ystävänpäivään (14.2.) on reilu kuukausi, mutta eikö olekin niin, että ystävänpäivä on joka päivä.

Tämä vuosi on paras ikinä ja se on ystäviä ja rakkautta täynnä! Siitä olen ihan varma, sen on tonttu luvannut myös!

Paljon onnea Suomi! Suomi100v.-peiton valmistus

Tässä on elämäni ensimmäinen tilkkupeitto. Aloitin sen suunnittelun vuoden 2016 lopulla. Väreiksi valitsin sinisen ja valkoisen. Suomen värit. 

Tilkkukuvioksi valitsin blokin, jota kutsutaan villihanhitekniikaksi. Peiton kuvioksi halusin laittaa Suomen kartan ja toteutin sen pikselitekniikalla. Suunnittelin, että tekisin peiton toisen puolen samanlaisena, mutta useilla eri väreillä. Ideana oli saada peittoon kansainvälinen, innovatiivinen ja vapaa Suomi, jossa perinteet ja nykyisyys yhdistyvät. Alussa oli siis suuret suunnitelmat. Aikaa niiden kaikkien toteuttamiseen ei ollut riittävästi. Aloittelevalle tilkkuilijavelholle ei ollut vielä selvinnyt, kuinka paljon työtä on vielä ennenkuin on valmista.

Valmista peittoa katsoessa ei moni arvaa kuinka paljon tunteja, sen valmistaminen vaatii ja mitä kaikkia ajatuksia ja tunteita onkaan ollut.

Kankaiden kuvioissa on mm. mummolan verhoa, mustikoita, lumisadetta, vettä ja tähtiä. Symboliikkaa, jolla on jokaiselle oma merkityksensä. Kotimaani Suomi on monessa asiassa maailman parhaita maita. Suomessa on hyvä elää, opiskella ja tehdä työtä. Nykyisinkin on hyvä muistaa, että kaveria ei jätetä. Suomi100-juhlavuosi on tarjonnut jokaiselle mahdollisuuden osallistua ja olla mukana yhdessä tekemisessä.

Suomalainen luonto on vertaansa vailla ja se on kaikkien ulottuvilla. Luonnon puhtaus ja hiljaisuus on meidän vahvuutemme. Suomessa on myös erittäin kiinnostava SLUSH-tapahtuma, josta voi lukea lehdistä, kuulee televisiosta, radiosta ja somesta. Se innostus ja kaikki ideat, keksinnöt ja tulevaisuuden suunnitelmat saavat innostumaan. Tulee tunne, että kaikki on mahdollista. Todellakin kaikki on mahdollista!

Tunnen, että kuulun johonkin: loistavaan työyhteisöön, käsitöiden parissa viihtyviin, koiranomistajiin, äiteihin ja moneen muuhun. Minulla on perhe, joka tukee ja auttaa. Se saa myös hermoromahduksen partaalle, mutta rakastan heitä eniten maailmassa. Minulla on kaksi pientä koiraa, koti, kasvihuone ja pieni askarteluhuone. Minulla on ystäviä, joita ilman ei voisi elää. Lyhyesti sanottuna minulla on kaikki mitä tarvitsen. Se on niin, että kaikkea, mitä haluaa ei voi saada, mutta sen saa aina mitä tarvitsee. 

Olen hyvin kiitollinen kaikesta, mutta on muutama asia, jotka häiritsevät minua. Blogeissa on usein pelkkää hehkutusta kuinka kaikki on upeaa ja mahtavaa. Haluan nostaa esiin muutamia asioita, jotka ovat osa minun todellisuuttani. Ne ovat aika pieniä ja samalla suuria ja korjattavissa olevia. Listaan ne tähän ja perustelen ne myös.

Ne ovat:

-yksinäisyys

-kiusaaminen

-huumeongelma

-yleinen pahaolo ja siihen liittyvä (huono) käytös

Työssäni apteekissa kohtaan usein vanhuksia, jotka ovat yksin ja kokevat yksinäisyyttä. Tiedostan, että se voi koskettaa ketä tahansa. Aina, kun keskustelen yksinäisen kanssa, hidastan omaa kiirettäni. Yritän kuunnella tarkasti, mitä tämä ihminen minulle kertoo ja kokee parhaillaan. Toivon, että osaisin valita sanani oikein, että rohkaisisin ja kulkisin rinnalla tasavertaisena ihmisenä hetken aikaa. Ei minulla ole ohjeita kaikkeen. Ensisijainen työni on varmistaa lääkkeen turvallinen ja ohjeenmukainen käyttö. Saatan ehdottaa yksinäiselle, että voisitko harkita, jos hankkisit koiran. Koiran kanssa kulkiessa, tulee helpommin kohdattua muita kuin yksin. Tiedän, että ei koira kaikille sovi ja puhun vain siitä kokemuksesta, mitä itsellä on. Minulla on ollut koira aina 15-vuotiaasta asti. Olen koiraihminen. 

Jokainen tekee ehdotuksesta huolimatta omat ratkaisunsa asioiden suhteen. Silloin, kun päätös on oma, sen ja sen seuraukset kestää itse.

Kannan vastuun sanoistani, tekemisestäni ja kirjoituksistani. Seison aina niiden takana ja toimin aina harkiten omasta näkökulmasta ja niillä vajavaisilla kyvyillä, mitä minulla on.

Rehellisyys on tärkeimpiä arvojani. Turvallisuus ja sen takaaminen on tärkeää kaikilla elämän osa-alueilla. Työssäni olen saanut uhkauksia. Sanalliset uhkaukset satuttaa sielua, mutta jos uhkaajalla on ase, silloin olen uhkaajan armoilla ja heikko. Luin aikakausilehdestä terrorismintutkijasta. Hän sanoi, että kaikkea pahaa ei voida estää tapahtumasta, mutta tieto siitä, että auttajat ovat tarvittaessa paikalla on minulle hyvin lohdullinen. Hyvää on enemmän kuin pahaa ja toivoa paremmasta en halua koskaan kadottaa!

Uhkaavat tilanteet työssä liittyvät huumaavien lääkkeiden väärinkäyttöön. Mielestäni ilmassa on merkkejä, että tämä ongelma tulee kasvamaan, toivon, että ei niin vakavaksi kuin U.S.A.:ssa. Huumeissa olevat asiakkaat eivät kaihda keinoja, kuinka käyttää terveydenhuollon auttamisenhalua hyväkseen. Kun ihminen on aineista sekaisin, ei auta, että kysyy, kuinka sinä voit? Ei siihen kysymykseen tule vastausta. Toivoa voi vaan parasta. Monta kertaa olen toivonutkin ja joskus olen ilokseni nähnyt, että toiveeni on toteutunut.

Olen kohdannut kiusaamista. Eikä sitä tapahdu vain kouluissa. Se on todella yleistä. Siihen minulla ei ole ohjeita, mutta kuuntelin radiosta, kuinka Jenni Vartiaisen, Cheekin ja monen muun julkisuuden henkilön manageri kertoi omista kokemuksistaan. Hän sanoi, että pitää kertoa jollekin. Opettajalle, vanhemmille tai luotettavalle aikuiselle. Se on todella viisas neuvo. Sellainen toiminta pitää tuoda jonkun tietoisuuteen. Hän sanoi myös, että pahinta oli se, että luuli kiusaamisen jo loppuneen, mutta se jatkui. En minäkään tiedä pahempaa. Se pelottaa eniten, mitä tapahtuu, kun kertoo. Yleensä tilanne pahenee. Viisaus voi olla älytöntä, mutta tyhmyyden edessä jokainen on voimaton. Olen suuttunut monta kertaa siihen, että omaa pahaa oloa puretaan muihin ihmisiin.

Aina voisi miettiä, kuinka toimia toisin, ajatella, katsoa, puhua jne. Tehdä asiat ajatuksen kanssa. Jälkeenpäin ajateltuna omakaan toiminta ei aina ollut parasta mahdollista, mutta sen hetkisen tiedon valossa, ainoa oikea tapa. Jälkiviisaus on kaikista viisainta.

Tuntematon sotilas-elokuvassa oli Robin, kohtauksessa, jossa nuori sotilas nostaa päätään juoksuhaudasta Antti Rokan ohjeista huolimatta. Seuraukset olivat traagiset. Keskustelimme elokuvasta kotona. Mitä tämä kohtaus meille opettaa? Totesimme, että kannattaa ottaa opiksi viisaamman neuvoista, että ei tee virhettä, jonka voisi välttää. Historiasta voimme ottaa opiksi, ettemme enää joutuisi sotaan. Voimme toimia harkiten ja välttää samat virheet.

Viime viikonloppuna näin kuinka kolme valkoista joutsenta lensi vasten sinistä aamutaivasta. Luonto järjesti kauniin ylilentonäytöksen. 

Tämä on Suomeni, tämä on kotini ja minulle kaikki.

Tänään en ole mitään, en muuta kuin suomalainen ja se on paljon!

Me luomme tänään historiaa, tässä hetkessä. Ei meillä ole muuta.

Hyvää itsenäisyyspäivää!