Tässä on elämäni ensimmäinen tilkkupeitto. Aloitin sen suunnittelun vuoden 2016 lopulla. Väreiksi valitsin sinisen ja valkoisen. Suomen värit.
Tilkkukuvioksi valitsin blokin, jota kutsutaan villihanhitekniikaksi. Peiton kuvioksi halusin laittaa Suomen kartan ja toteutin sen pikselitekniikalla. Suunnittelin, että tekisin peiton toisen puolen samanlaisena, mutta useilla eri väreillä. Ideana oli saada peittoon kansainvälinen, innovatiivinen ja vapaa Suomi, jossa perinteet ja nykyisyys yhdistyvät. Alussa oli siis suuret suunnitelmat. Aikaa niiden kaikkien toteuttamiseen ei ollut riittävästi. Aloittelevalle tilkkuilijavelholle ei ollut vielä selvinnyt, kuinka paljon työtä on vielä ennenkuin on valmista.
Valmista peittoa katsoessa ei moni arvaa kuinka paljon tunteja, sen valmistaminen vaatii ja mitä kaikkia ajatuksia ja tunteita onkaan ollut.
Kankaiden kuvioissa on mm. mummolan verhoa, mustikoita, lumisadetta, vettä ja tähtiä. Symboliikkaa, jolla on jokaiselle oma merkityksensä. Kotimaani Suomi on monessa asiassa maailman parhaita maita. Suomessa on hyvä elää, opiskella ja tehdä työtä. Nykyisinkin on hyvä muistaa, että kaveria ei jätetä. Suomi100-juhlavuosi on tarjonnut jokaiselle mahdollisuuden osallistua ja olla mukana yhdessä tekemisessä.
Suomalainen luonto on vertaansa vailla ja se on kaikkien ulottuvilla. Luonnon puhtaus ja hiljaisuus on meidän vahvuutemme. Suomessa on myös erittäin kiinnostava SLUSH-tapahtuma, josta voi lukea lehdistä, kuulee televisiosta, radiosta ja somesta. Se innostus ja kaikki ideat, keksinnöt ja tulevaisuuden suunnitelmat saavat innostumaan. Tulee tunne, että kaikki on mahdollista. Todellakin kaikki on mahdollista!
Tunnen, että kuulun johonkin: loistavaan työyhteisöön, käsitöiden parissa viihtyviin, koiranomistajiin, äiteihin ja moneen muuhun. Minulla on perhe, joka tukee ja auttaa. Se saa myös hermoromahduksen partaalle, mutta rakastan heitä eniten maailmassa. Minulla on kaksi pientä koiraa, koti, kasvihuone ja pieni askarteluhuone. Minulla on ystäviä, joita ilman ei voisi elää. Lyhyesti sanottuna minulla on kaikki mitä tarvitsen. Se on niin, että kaikkea, mitä haluaa ei voi saada, mutta sen saa aina mitä tarvitsee.
Olen hyvin kiitollinen kaikesta, mutta on muutama asia, jotka häiritsevät minua. Blogeissa on usein pelkkää hehkutusta kuinka kaikki on upeaa ja mahtavaa. Haluan nostaa esiin muutamia asioita, jotka ovat osa minun todellisuuttani. Ne ovat aika pieniä ja samalla suuria ja korjattavissa olevia. Listaan ne tähän ja perustelen ne myös.
Ne ovat:
-yksinäisyys
-kiusaaminen
-huumeongelma
-yleinen pahaolo ja siihen liittyvä (huono) käytös
Työssäni apteekissa kohtaan usein vanhuksia, jotka ovat yksin ja kokevat yksinäisyyttä. Tiedostan, että se voi koskettaa ketä tahansa. Aina, kun keskustelen yksinäisen kanssa, hidastan omaa kiirettäni. Yritän kuunnella tarkasti, mitä tämä ihminen minulle kertoo ja kokee parhaillaan. Toivon, että osaisin valita sanani oikein, että rohkaisisin ja kulkisin rinnalla tasavertaisena ihmisenä hetken aikaa. Ei minulla ole ohjeita kaikkeen. Ensisijainen työni on varmistaa lääkkeen turvallinen ja ohjeenmukainen käyttö. Saatan ehdottaa yksinäiselle, että voisitko harkita, jos hankkisit koiran. Koiran kanssa kulkiessa, tulee helpommin kohdattua muita kuin yksin. Tiedän, että ei koira kaikille sovi ja puhun vain siitä kokemuksesta, mitä itsellä on. Minulla on ollut koira aina 15-vuotiaasta asti. Olen koiraihminen.
Jokainen tekee ehdotuksesta huolimatta omat ratkaisunsa asioiden suhteen. Silloin, kun päätös on oma, sen ja sen seuraukset kestää itse.
Kannan vastuun sanoistani, tekemisestäni ja kirjoituksistani. Seison aina niiden takana ja toimin aina harkiten omasta näkökulmasta ja niillä vajavaisilla kyvyillä, mitä minulla on.
Rehellisyys on tärkeimpiä arvojani. Turvallisuus ja sen takaaminen on tärkeää kaikilla elämän osa-alueilla. Työssäni olen saanut uhkauksia. Sanalliset uhkaukset satuttaa sielua, mutta jos uhkaajalla on ase, silloin olen uhkaajan armoilla ja heikko. Luin aikakausilehdestä terrorismintutkijasta. Hän sanoi, että kaikkea pahaa ei voida estää tapahtumasta, mutta tieto siitä, että auttajat ovat tarvittaessa paikalla on minulle hyvin lohdullinen. Hyvää on enemmän kuin pahaa ja toivoa paremmasta en halua koskaan kadottaa!
Uhkaavat tilanteet työssä liittyvät huumaavien lääkkeiden väärinkäyttöön. Mielestäni ilmassa on merkkejä, että tämä ongelma tulee kasvamaan, toivon, että ei niin vakavaksi kuin U.S.A.:ssa. Huumeissa olevat asiakkaat eivät kaihda keinoja, kuinka käyttää terveydenhuollon auttamisenhalua hyväkseen. Kun ihminen on aineista sekaisin, ei auta, että kysyy, kuinka sinä voit? Ei siihen kysymykseen tule vastausta. Toivoa voi vaan parasta. Monta kertaa olen toivonutkin ja joskus olen ilokseni nähnyt, että toiveeni on toteutunut.
Olen kohdannut kiusaamista. Eikä sitä tapahdu vain kouluissa. Se on todella yleistä. Siihen minulla ei ole ohjeita, mutta kuuntelin radiosta, kuinka Jenni Vartiaisen, Cheekin ja monen muun julkisuuden henkilön manageri kertoi omista kokemuksistaan. Hän sanoi, että pitää kertoa jollekin. Opettajalle, vanhemmille tai luotettavalle aikuiselle. Se on todella viisas neuvo. Sellainen toiminta pitää tuoda jonkun tietoisuuteen. Hän sanoi myös, että pahinta oli se, että luuli kiusaamisen jo loppuneen, mutta se jatkui. En minäkään tiedä pahempaa. Se pelottaa eniten, mitä tapahtuu, kun kertoo. Yleensä tilanne pahenee. Viisaus voi olla älytöntä, mutta tyhmyyden edessä jokainen on voimaton. Olen suuttunut monta kertaa siihen, että omaa pahaa oloa puretaan muihin ihmisiin.
Aina voisi miettiä, kuinka toimia toisin, ajatella, katsoa, puhua jne. Tehdä asiat ajatuksen kanssa. Jälkeenpäin ajateltuna omakaan toiminta ei aina ollut parasta mahdollista, mutta sen hetkisen tiedon valossa, ainoa oikea tapa. Jälkiviisaus on kaikista viisainta.
Tuntematon sotilas-elokuvassa oli Robin, kohtauksessa, jossa nuori sotilas nostaa päätään juoksuhaudasta Antti Rokan ohjeista huolimatta. Seuraukset olivat traagiset. Keskustelimme elokuvasta kotona. Mitä tämä kohtaus meille opettaa? Totesimme, että kannattaa ottaa opiksi viisaamman neuvoista, että ei tee virhettä, jonka voisi välttää. Historiasta voimme ottaa opiksi, ettemme enää joutuisi sotaan. Voimme toimia harkiten ja välttää samat virheet.
Viime viikonloppuna näin kuinka kolme valkoista joutsenta lensi vasten sinistä aamutaivasta. Luonto järjesti kauniin ylilentonäytöksen.
Tämä on Suomeni, tämä on kotini ja minulle kaikki.
Tänään en ole mitään, en muuta kuin suomalainen ja se on paljon!
Me luomme tänään historiaa, tässä hetkessä. Ei meillä ole muuta.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
