Näytetään tekstit, joissa on tunniste naiset yhteistyössä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste naiset yhteistyössä. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Minun Suomi-näyttely Iittalassa 25.11.-17.12.2017

Nyt kannattaa lähteä retkelle Iittalaan!

 Ja siellä voi nähdä ja kokea kaikkea käsitöiden ja taiteen tekemisen meininkiä siis Iittalan Lasimäellä. Sinne vaan, nyt heti! Vanajaveden opiston näyttelyyn pääsee tutustumaan Naivistien myyntinäyttelyn yhteyteen pystytettyyn opiskelijoiden töitä esittelevään näyttelyyn. 

Työt ovat opettaja Katri Eskelisen kursseille osallistuneiden töitä. Katri on hyvin määrätietoinen opettaja, jonka opetuksessa tulee kuin vahingossa toteutettua sellaista, mitä ei omin päin osaisi tehdä. Innostus on mielestäni tärkein avainsana näillä kursseilla.  

Jälkeenpäin voi vaan ihmetellä, että olinko se minä, joka tämmöisen työn tein. Suomi100v.-peiton valmistusvaiheista on tulossa kuvia ja mietteitä itsenäisyyspäivän tuntumassa. 

Näyttelyyn voi mennä tutustumaan 25.11.-17.12.2017 (ei 6.12.). klo 11-17
Olen itsekin siellä 29.11. valvomassa näyttelyä, että nähdäänkö siellä? 

  Siellä on paljon kaikenlaista upeita juttuja, että kannattaa varata koko päivä aikaa.










Näyttelyssä kävivät mm. 3.luokkalaiset Deddy ja Santeri, jotka hyvin innostuneina tutustuivat näyttelytöihin. He pysähtyivät erityisesti ruusua esittävän työn kohdalla. Hyvin tarkkaan he katsoivat työtä: "Minecraft!", he totesivat. Kysyin pojilta oman Suomi100v.-peiton kohdalla: "Arvatkaapa, kuka on tehnyt tämän peiton?" Ja, kun kerroin, että minä olen tehnyt tämän. Deddy kysyi: "Voidaanko halata?" Siinä me halattiin ja katseltiin peittoa. Kurkattiin myös ullakolle ja siellä oli pimeää ja viileää. Santerista ullakko oli parasta näyttelyssä. Pojat suunnittelivat myös seuraavan peiton, jonka aihe on Minecraft. Santeri katsoi jo paikan sille. Portaikossa olisi hyvä paikka, kun ei muualle oikein mahdu. Ja meistä kolmesta tulee kuuluisia! Kysyin pojilta luvan, että saan heidät mainita täällä blogissani, matkalla kuuluisuuteen tässä ollaan!


Aitoja ja upeita kohtaamisia näyttelyssä oli muutenkin ja keskustelut vaihteli kissoista Suomi100- teemaan ja kuinka se on tuonut jokaiselle yhteenkuuluvuuden tunteen. Jotenkin minulle jäi näyttelyssä kävijöistä tunne, että hyvin paljon on piilossa olevaa luovuutta, kekseliäisyyttä ja taitoa, joka vaan odottaa tilaisuutta tulla nähdyksi ja kuulluksi.

Menkää katsomaan näyttelyä ja ryhmiin tekemään asioita, joita ei ole ennen tullut edes ajateltua, että tekisi. Antaa enemmän kuin ottaa! 



lauantai 28. lokakuuta 2017

Pientä nipistystä

Nipistykset kehyskukkaron pohjiin niin silloin kukkaroon tulee pohja ja tilavuus kasvaa. Kankaiden kuviot on koiraa, kukkaa ja tekstiä. 


 Tässä kukkarossa on ommeltuna pieni sydän, jossa lukee suomeksi sanottuna: Olet aina sydämessäni. Tällä voi viestittää sille, jolle tämän antaa, että olet minulle tärkeä. Jokaisella pitäisi olla tunne, että on tärkeä ja, että meillä jokaisella on tehtävä, elämäntehtävä. Elämän mittainen tehtävä auttaa muita.


Koirat ja sinulle tehty-merkki. Tästä sama ajatus kuin edellisessä merkissä.


Tähän kuvaan kukkarot on tarkoituksella nurinpäin, koska oikeinpäin ei olisi mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Muista yllättää itsesi joka päivä jollain tavalla, tee jotain mitä et yleensä tee! Vaihda suuntaa, suunnitelmaa, mielipidettä tms.



Koska sisin on tärkein, ei ole yhdentekevää millaiselta kukkaro näyttää sisältä. Muista aina sydämen kauneus. Toivo aina hyvää, sillekin, joka ei muka mielestäsi ansaitse sitä. Jokainen ansaitsee hyvää ja monesti pieni asia johtaa vielä suurempaan hyvään ja onneen. Ne on ne pienet hyvät teot. Ja toimiihan se varmaan toisinkin päin myös pahassa. Tee silti kaikki aina niin hyvin kuin osaat. Jos et osaa niin opit!



Tämäkin kukkaro on ihan tarkoituksella nurin...mutta nyt päästään asiaan! Minä olen voittanut. Kyllä, olen voittaja! Voitin arvonnassa liput. Lahteen. Instagrammissa, jossa lankaa puikoissa myös on, oli arvonta ja kävi niin hyvin, että voitin liput. 

Olen myös lottovoittaja viime viikolla voitin kaksi euroa. En vielä tiedä, mitä teen lottovoitolla, mutta Kätevä ja tekevä-messuille menen. Liput arpoi Jonna Markkula, jonka töitä olen ihastellut ja ihaillut. Ei näitä kuvia voi muuta kuin rakastaa.

Seuraavaksi tehtävä: Katso näitä seuraavia Jonna Markkulan kuvia ja mieti esimeriksi ensimmäistä kuvaa. Muistatko tilanteen, jolloin olet tai joku sinulle tärkeä syönyt hattaraa? Eikö olekin aika helppoa muistaa. Se tilanne on ollut hyvin tärkeä ja silloin on tehty jotain hyvin mukavaa. Juuri sen päivän haluaa muistaa aina! Mikään ei pilaa sitä päivää, ei mikään!

Seuraavaksi tehtävä: Muistele sitä, koska osallistuit kilpailuun. Niistä ei ole aina hyviä muistoja, mutta muistele vain niitä, mistä on. Parhaimmat kilpailut, joihin olen osallistunut on ollut ihan itse keksittyjä. Nukahtamiskilpailu on sellainen. Voittaja on se tai hän, joka nukahtaa ensimmäisenä! 

Hyvää viikkoa ja katso vielä kuvia. Katsele tarkasti ja ajattele sekä toivo kaikkea hyvää, niin minäkin.








maanantai 24. heinäkuuta 2017

Kissaperhe

Tilasin PaaPiiltä kissaperheen tai kankaan, josta itse tekemällä muodostui herttainen kissaperhe. Nopeasti tuli tämä paketti, heti seuraavana päivänä tilauksesta. Minulla on myös PaaPiin mäyräkoira, se on ollut jo useamman vuoden. PaaPii on suomalainen naisvetoinen tekstiilialan yritys, joka valmistaa mm. upeita trikoovaatteita. Desing ja valmistus myös Suomessa. Uskomatonta, mutta totta, 2000-luvulla, vaatevalmistusta Suomessa. Innovatiivistä yrittäjyyttä ehdottomasti, sellaista haluan olla tukemassa.
Tässä kissaperhe on saapunut ja he ovat litteinä kankaalla. Heistä muodostuu ihana perhe. Jäljensin vielä kaavat kissoista, jos joskus teen uudelleen kissaperheen. Tuli niin kauniit myös näistä kaavoistakin, melkein tekisi mieli laittaa kehyksiin ja seinälle.


Tässäpä kissat ovatkin ensi kertaa ulkoilemassa. Ne silminnähden viihtyvät toistensa seurassa. Tänään oli sateinen päivä ja kissat eivät lähteneet kotipihaa kauemmaksi, mutta he voisivat tehdä hauskan kesäretken jonnekin. 

Sainkin hyvän vinkin minne kirjojen ja lukemisen ystävien kannattaa mennä. Se paikka on suomalaisen kirjan museo Pukstaavi Sastamalassa. Siellä on viisautta ja tietoa mm. portaissa.
Portaissa on tekstejä: 
"Maailma on kuin karvalakki, ja paljon hullumpi vielä." 
"Joka purolla on äänensä"
Ja lisääkin, mutta ne pitää nähdä itse.






Ystävien rusettikin on laitettu kuntoon seuraaviin juhliin. Pieni homma, ihan hetkessä muutamalla pistolla korjattu, mutta ei aina saa aikaiseksi. Siitä tuli lähes yhtä hyvä kuin uusi...mutta tästäkin voi olla erimieltä.
Hyvää viikkoa!