Akvarelli

 Aloitin tämän neuleen keväällä 2022, kadotin ohjelehdenkin muutossa ja pusero jäi kesken. Nyt vihdon ja viimein sain tehtyä tämän valmiiksi. Onneksi ohjeet ovat hyvin saatavilla netissä, niin ei ole ainoastaan lehden ohjeen varassa. Neule on neulottu 7veljestä langalla. Poikkesin ohjeesta neulomalla hihan ja helman resorin pinkillä, ohjeessa ne on neulottu valkoisella. 

Miten vaikeaa onkaan sen keskeneräisen työn jatkaminen? Minulla työ oli jäänyt siihen, että olin tehnyt puseron kaarokkeen aloitukseen asti, toinen hiha oli valmiina ja toinen hiha noin puolet tehtynä. Se hihan tekeminen sinne kaarokkeeseen saakka, miten vaikeaa se voikaan olla? Se ei fyysisenä neulomisena ole vaikea, mutta henkisesti se on vaikea matka. Kyllä tässäkin harrastuksessa käy kamppailua oman itsensä kanssa ja ylittää, sekä välillä alittaa, niitä oman mielen asettamia esteitä.

Ohjeen  on suunnitellut Pirjo Iivonen. Tein neuleesta hieman pidemmän, koska tämä on menossa lahjaksi, niin on saajan toiveiden mukainen. Pinkki väri on myös erittäin pirteä ja raikas. Väri sopii niin metsään kuin kaupunkiinkin. Kirjoneulekuviot olivat helppoja, eikä ollut liian pitkiä langanjuoksuja kuviossa. Mielenkiinto säilyi hyvin kirjoneuleen päästyä alkuun kaarrokkeessa.

Olimme kuvausreissulla metsässä ja kauniita akvarelleja luonto esitti ihan livenä meille. Niistä kuvia tuossa alempana.

Illan auringonlasku näytti kauniilta, kun kuljettiin pellon reunaa pitkin

Suloinen pieni kauris tarkkaili metsän reunassa hiljaa ja paikoillaan. Hän oli kaunis ilmestys.

Iltayöstä järvimaisema näytti seesteiseltä ja siniseltä.

Sellaista tällä kertaa, nyt on niin monta juttua kesken, ettei yhtään tiedä, mitä seuraavaksi. 

Jotain aina tekeilllä kuitenkin, joten rauhaa ja rakkautta siihen asti!

Valuva taivas

 Villasukkatarha-kirjassa oli näiden kauniiden pintaneulesukkien ohje. Langaksi valikoitui Novitan Nalle-lanka, joka on värinimeltään Nokkonen. 

Kirjan sukat on suunnitellut Niina Laitinen. Helposti seurattava ohje ja kauniit kantapäiden kuvioinnit innosti puikot viuhumaan tämän ohjeen tahtiin. Lopputulokseen olen tyytyväinen. Nyt tulikin lyhyemmän malliset sukat, kun olen tehnyt paljon pitkävartisia sukkia. Yksi villapaita on viimeistelyä vaille valmis ja ehkä seuraavana kerronkin siitä.

Tämmöistä on elämä villasukkatarhassa, se on melkoisen villasukkarikasta. Hieman isompiakin projekteja on meneillään ja tietenkin iltojen pimentyessä, aina vaan aikaisemmin, kirjat ovat myös kivoja seuralaisia.

Viimeisin kirjahankintani on Kari Hotakaisen Helmi-kirja. Se vaikuttaa oikein kiinnostavalta ja odotan kirjalta huumoria ja kevyttä meininkiä. Kirja herätti jo pienen kohun, koska se julkaistiin yksinoikeudella vain K-kaupoissa. Itselleni ei ole niin väliä, kuka julkaisee, vaan onko kirja hyvää luettavaa.

"Siinä täytyy olla rakkautta, 

siinä täytyy olla unelmii. 

Mannapuuroa ja mansikkaa juuri oikeenlaista kemiaa..."

Kaunista syksyn aikaa sinulle. 

Muista auttaa muita!

Juhannusruusu

Täällä on kuljettu villasukkatarhan läpi ja sieltä lankakerien kera puikkojen läpi sujahti nämä Juhannusruusu-sukat. Villasukkatarha on kirja, jossa kukkii kesän kukat villasukissa. Kirjan ohjeet on suunnitellut Niina Laitinen. Näistä tuli mielestäni tosi nostalgiset. Pohjaväri on yksi suosikkivärini ja valkoiset ruusut, kukat tai kasvit on todella minun mieleisiäni.

Kesä on ollut lämmin, ja nyt vielä syyskuussakin on runsaasti lämpimiä päiviä ollut. Ilmastonmuutoksen sanotaan olevan syynä tähän. Siksi meidän tulee aina ajatella luontoa, lajitella roskat sekä kuluttaa harkiten luonnonvaroja ja tukea sellaista toimintaa, joka ottaa luonnon huomioon. Luonnon tuhoaminen ja saastuttaminen täytyy olla rangaistava teko. Meidän jokaisen tulee keskustella ihmisten kanssa, että kaikki ollaan samaa mieltä siitä, että luonnon tuhoaminen on loputtava!

Olethan auttanut tänään jotakuta?

 

Seikkailu

Seikkailusukat on neulottu Niina Laitisen kirjan ohjeella. Minulla on kaikki Niinan kirjat ja niistä löytyy yleensä aina joku ohje, jonka haluaa neuloa. Tykkään selailla kirjoja ja yleensä minulla on langat jo valmiina. Tämä ohje oli Villasukkien uusi vuosi-kirjasta. Lankoina on Novitan 7-veljestä lanka vihreä kuula ja puhdas valkoinen.  Tämä väriyhdistelmä on minulle todella mieluisa. 

Kuviot sukissa on jotenkin hyvin tunnusomaista Niinan suunnittelua ja pidän kovasti tyylistä. Lisäksi ohjeet on helppoja seurata ja kuviot vaihtelevat siten, että mielenkiinto jatkaa työtä säilyy.

Kuvissa on myös avustaja chihuahua Alvi. Hän osallistuu mielellään minun neuleprojekteihin nukkumalla vieressä. Kuvauksissa Alvi tykkää myös olla mukana, palkaksi riittää rapsutukset ja pääsee myös syliin. 

Seikkailu on kiva, mutta parasta on loikoilla vierekkäin Alvin kanssa ja tietenkin, joku kiva neuletyö tekeillä tai suunnitelmissa uusi neule. Neuloositerapiaan kuuluu myös lankatarjousten perässä juokseminen. 

Hei taas!

 

Tuhat loistavaa aurinkoa

Villasukkatarha-kirja löytyi kaupasta yhtenä päivänä ja siinä oli ensimmäinen ohje Tuhat loistavaa aurinkoa-sukat. Kirjan on kirjoittanut Niina Laitinen. 

Sukat on yksiväristä pintaneuletta ja oli todella mielenkiintoista neuloa niitä. 

Minulla on ollut meneillään muutamia isompia projekteja, sekä olen kuluttanut aikaa tuftauksen opettelun kanssa. Sen vuoksi on ollut julkaisuissa hiljaisempaa, mutta jotain on aina tekeillä. Yksi asia on varma, nimittäin se, että keskeneräiset jutut ei vähene, vaan niiden määrä on vakio. 

Yksi palajuttu on myös ollut tässä kevään aikana työn alla. Illat meinaa venyä, kun aina teen vielä yhden jutun. 

Tuhat loistavaa aurinkoa-sukat on kuvattu lämpöisessä kesäyössä. Kello oli 23 illalla, kun olin kuvausretkellä. Ainutlaatuinen on tämä pohjoisen kesä ja valoisat yöt. Suomen kesä on erityinen.

Hyvää kesää kaikille!

 

Äitienpäiväsukat 2024

 Sukkia neulon, 

sukkia kannan, 

kauneimmat niistä äidille annan. 

Äitienpäiväsukat yhteisneulontatapahtuman tuloksena valmistui nämä kauniit Äitienpäiväsukat. 

Tapahtuman järjesti Niina Laitinen ja näihin tapahtumiin on ollut ilo ja kunnia osallistua jo useamman vuoden aikana. 

Oravala-villatakki

 Tämä Oravala villatakki-projekti alkoi jo viime keväänä, ensimmäinen askel siinä oli käynti lankakaupassa. Serkkutytön kanssa siellä käytiin. Meillä oli muutenkin kiva päivä. Yhdessäoloa ja kivoja hetkiä täynnä koko päivä. Suunnittelin aloittavani neulomisen kesälomalla, mutta oli niin kiireinen kesä, että siirtyi syksylle.

Villatakin ohje on Siskon lempineuleet-kirjasta. Suunnittelija on kirjan kirjoittanut Sisko Sälpäkivi. Kirjassa on todella paljon hyviä ohjeita. Monet ohjeet ovat ainakin minulle mieluisia, yksi juttu on nytkin tekeillä. Illat meinaa venähtää reippaasti yön puolelle tehdessä sitä.

Tässä villatakissa on jossain määrin poikettu ohjeesta. Neuloin takin etu-ja takakappaleet yhtenäisenä pötkönä kainaloihin asti ja steekkasin sen edestä viimeistelyvaiheessa. Neulominen oli nopeaa, koska oli niin kova kiire nähdä, millainen siitä tulee. Viimeistelyt veivät monta kuukautta. Ne eivät kauheasti kiinnostaneet. Kuinka kauan kestää nappien ompelu? 

Kaksi viikkoa. 

Ensin ompelin yhden napin ja kauhistelin, että vielä pitää ommella kuusi nappia. Kului viikko ompelin taas pari nappia, kauhistelin, että vielä pitää ommella neljä. Viikon kuluttua sain loput neljä nappia paikalleen.

Hihat tein myös suljettuna neuleena pötköksi, koska halusin välttää saumojen ompelun, sekä oli helpompi, kun ei tarvinnut tehdä kirjoneuletta nurjalta puolelta. Eli olen hieman oikaissut ja tehnyt helpoimman kautta.

Laitoin ekstranapin ylimmäiseksi, se voi näyttää hieman hassulta tai jotenkin ylimääräiseltä, mutta olkoon siinä sitten. Tässä villatakissa voisi hyvin maastoutua tuonne kevätmaisemaan. Villatakki on ainakin omasta mielestä todella lämmin ja kaunis. Tekisi melkein mieli tehdä toisen värisenä toinen samanlainen villatakki. Mikä se toinen väri vaan olisi?

Pieni muistutus itselle, että teepä se yksi keskeneräinen kaarrokeneulepusero ensin valmiiksi, ennenkuin tulee lupalappu uusiin lankoihin. Tuo lupalappu-juttu on meidän oma sisäpiirin vitsi, jäi varmaan korona-ajoista, kun piti olla lupalappu työnantajalta, että pääsi Uudellemaalle töihin. Kysytään aina kotonakin, jos joku tekee jotain, että onko tuohon lupalappua?

Steekkauksen tein Novitan neulekoulun videoiden avulla, se oli jännää puuhaa. Erityisen jännittävä hetki oli, kun leikkasin neuleen edestä auki. Huh, se oli suorastaan piinaavan jännää. Tälläistä jännitystä ei kestäisi ihan joka päivä.

Tässä villatakki on vielä keskeneräinen ja steekkaus on vielä tekemättä. Mitäpä tekisit nyt? Minkälainen olisi lopputulos?

Heippa!

Muista lupalappu!