Pöllöyttä ilmassa

 Sukkien neulomisen välissä tällä kertaa lapaset. Näitä pöllölapasia olen tehnyt useissa väreissä ja on ehdottomasti yksi suosikkiohjeitani. Melkein iski jo paniikki, että onko meillä tarpeeksi lapasia talven varalle. Jonnekin ne vaan katoavat ja tarvitaan uusia.

Pöllölapaset laitoin ruokailutilaa koristavaan leipälapioon. Sillä on mummo aikoinaan ottanut leivät pois uunista. Onneksi ei enää tarvita leipälapiota. 

Lapsilla oli hauskaa, kun keksittiin, mihin muuhun leipälapiota voisi käyttää. Sillä voi leikkiä kitaransoittoa. Sillä voi meloa ja lentää. Monta uutta käyttötarkoitusta löytyi. Tämä pohdinta alkoi siitä, kun käytiin yhtenä vuonna asuntomessuilla ja yhden talon keittiössä oli miekka seinällä. Se oli varsinkin lapsista tosi outoa ja he totesivat, että leipälapio on parempi. Kaikista tärkein tehtävä sillä on kuitenkin toimia rakkaana muistona lapsuudesta.

Ja tärkeintä on muistaa, että ketään ei kiusata! 

Ei missään, ei millään tavalla, onko tämä selvä?

Hyvä! Pidetään se ajatus kirkkaana.

Käädyt

 Mainoksen uhri täällä, terve! 

Kotivinkissä 16/2020 oli hyvä villasukkaohje Kääty-sukkiin. Miia Sumellin suunnittelemat polvisukat neuloin graffitinharmaalla ja pellavan värillä. Takorautaiset Kääty-sukat tuli näistä. Olen hieman epävarma tulikohan näistä liian synkät, teinkö väärät valinnat langoista? Oli niin tai näin, mutta sukista tuli nyt tällä kertaa tämän näköiset. 

Siitä olen iloinen, että lehdessä on myös kurpitsalle ruokaohjeita, kun olen kurpitsoja monena kesänä tykännyt kasvattaa. Kokeilin myös perunan kasvatusta isossa ruukussa. Se onnistui hyvin ja saatiin kattilallinen perunaa. Ne maistui todella hyviltä, en muista milloin olisin syönyt yhtä hyviä perunoita. Ensi kesänä haluan myös kasvatella perunaa. Lehdessä oli muuten mielenkiintoinen artikkeli Miia Sumellista ja upeista sukista.

Toivottavasti sinullekin jäi jokin kiva muisto kesästä!

Pikku-Pupu Kaisla

 Novitan syksyn lehdessä 4/2020 oli pienen suloisen virkatun pupun ohje. Lehden pupun nimi on Hertta, mutta tästä pupusta tuli Kaisla nimeltään. Kaisla tuli tehtyä vähän vahingossa, koska löysin kuin sattumalta kotoa valkoisen puuvillalankakerän. 

En muista mitä tarkoitusta varten olen sitä joskus hankkinut. Näissä lankaostoksissa on monesti hyvinkin ylevät suunnitelmat aluksi ja lopulta tekeekin ihan jotain muuta. Niinkuin tässä nähdään hyvä esimerkki, miten eteeni jostain kuin ihmeellisesti ilmestyi Kaisla-pupun lankakerä ja siinä se nyt on.

Lehden ohjeella on tehty myös pupun vaatteet ja lisää vaatteiden ohjeita tulee myöhemmissä lehdissä. Suunnittelin tekeväni pupulle pienen talon tai huoneen pahvilaatikosta, siihen tulisi soma sisustus. Sellaista leikkijuttua. Sitä joskus sisustuskurssilla harjoittelin ja teinkin pienoismallin huoneesta, johon suunnittelin sisustuksen. Lapset tykkäsivät kovasti leikkiä sillä. Talomme oli rakennusvaiheessa niin pääsin toteuttamaan huoneen konkreettisesti. Kurssiin kuului käynti sisustusmessuilla ja oli myös luento ja tehtävä siellä. Muistan, että minulle tarjottiin paikkaa sisustustoimistossa, kun olin esittellyt suunnitelmani. Kieltäydyin tästä tarjouksesta kohteliaasti ja olin vähän ylpeäkin suunnitelmastani.

Kaislan paita on Venla-langalla neulottu ja myssyyn käytin Nalle-lankaa. Silmukkamäärät on samat kuin lehden ohjeessa.

Nämä värit tässä sienikuvassa yllä on niin runsaat, että niitä voisi käyttää moneen juttuun.

Mielikuvitus on vain rajana, mitä tarvikkeita pupulle vielä tekisi.

Suunnitelmat voi siis olla suuret ja toteutus pienimuotoinen.

Hyvää syksyä puput!

Vielä vähän hurmaavaa...

 Hurmaavaa viikon alkua. 

Hurmaava-Pätkis-KAL sovelletut sukat. Näissä neulontatapahtumissa olen enemmän tai vähemmän tehnyt omia sovelluksia. Tässä harrastuksessa on erittäin ilahduttavaa, kun saa tehdä juuri, sitä mitä mieli tekee. 

Arjessa on niin paljon sääntöjä ja velvollisuuksia, että harrastuksessa pitää saada tehdä ihan juuri sellaista, mistä itse tykkää ja mistä on iloa. Jos sukat vielä ilahduttaa muita niin sehän on vielä parempi juttu!

Hyvää alkanutta viikkoa!

Toinen Violapeitto vauvalle

 Hups! Pikkuisia on muuten toinenkin vauva. Hänelle myös tein pienen Violapeiton maanläheisillä väreillä. Peiton on suunnitellut Sisko Sälpäkivi Novitalta. Näitä paloja on todella kiehtovaa virkkailla.

Vauvat on niin söpöjä! 

Tervetuloa maailmaan, pysy turvassa pikkuinen!

Ja nyt jo syksy! Syyskuu yllätti blogaajan!