keskiviikko 27. syyskuuta 2017

6 oivallusta neuloosista

Villalankojen hamstraaminen, neulominen ja uusien mallien suunnittelu sopii minulle. Seuraavaksi listaan 6 oivallusta neuloosista (älä ota sitä vakavasti)
Postauksen kuvat on napattu Pinterestistä.


1. Neuloosi yllättää aina

Olen langan hankintaretkellä aina (tai lähes aina...), kun astun ovesta ulos. Seurailen katseellani millaisia villasukkia ja neuleasusteita ihmisillä on. Kiinnitän huomiota väreihin, materiaaleihin ja neulontatekniikoihin. Jos matkustan, yritän saada selville, missä lankakaupat ovat. Sellaisen löytäessäni, innostun ja ohjeet alkavat vilistä päässäni hedelmäpelin lailla. Ensimmäisenä tarkistan lankatarjoukset ja sitten uutuudet. Jos löydän harvinaisen lankakerän tai ohjeen, se säväyttää aina. Neuloosista ei kannata edes yrittää parantua, siitä kannattaa tehdä osa elämää. Neuloositerapia on neuloosin paras hoitomuoto.



2. Neuloosia voi yrittää hallita

Neuloosin yllättäessä on syytä kiinnittää huomiota välineisiin. Tarvitaan puikot ja lankaa (paljon lankaa...). Tarvitaan myös ohjeita ja voi myös kehitellä omia ohjeita.
Puikkojen kilinä ja lankojen ihailu kuuluvat lajiin. Jos et heti onnistu, älä luovuta. Tärkeintä on keskittyä ja pitää oma pää kasassa. Vaikean ohjeen edessä ei saa mennä lukkoon, eikä antaa pelolle valtaa. On vain neulottava hallitusti ja noudatettava neuleohjetta hallitusti.


3. Sinäkin voit olla neulojamestari

Neulonta- ja käsityöryhmissä tapaa taitavia ihmisiä, jotka eivät pidä itsestään meteliä. Siellä tutustutaan ja puheenaiheena on käsityöt. Muustakin voidaan puhella, mutta ei välttämättä työasioista tai perheestä. Mestari on se, joka suunnittelee ja toteuttaa upean työn. Jollain on jopa kymmeniä erilaisia villasukkia tai tilkkupeittoja eri tilanteisiin ja vuodenaikoihin. On harrastajia, joita pidetään auktoriteetteina, vaikka heillä ei ole alan muodollista koulutusta.


4. Tee sitä mitä rakastat

Käsityöharrastuksen aloittamisen jälkeen elämääni on tullut paljon väriä ja uusia ystäviä, aikuisia (kaikenikäisiä) ja lapsia (ihania lapsia). Nautin langoista ja tunnen, langan koostumuksen ja tuntuman käsissäni. Huomaan, miltä langat tuoksuvat ja kuinka kauniita neuletöitä on olemassa. En tarvitse paljon ollakseni onnellinen. Tärkeämpää on se, mitä koen, kuin se, kuinka monta lankakerää omistan. Tärkeintä on se, että teen sitä mitä rakastan ja jos siitä on iloa myös muillekin, olen enemmän kuin onnellinen.



5. Neulominen tekee hyvää

Villasukkien ja -lapasien neulominen sopii parhaiten luonteelleni. Isommissa neuletöissä mielenkiintoni lopahtaa ja se villapaidan toinen hiha jää aina neulomatta. Parasta neulominen on silloin, kun ei ole kiirettä mihinkään. Voisin neuloa koko päivän lähtemättä mihinkään. Se, että neuloo eikä tee mitään muuta, on hyvin meditatiivista. Pysähtyminen tekee jokaiselle hyvää. Neulominen myös yllättää, silloin, kun lopputulos on enemmän kuin osasi odottaa. Haluan suhtautua muuhunkin elämään iloisia yllätyksiä odottaen.
Ja lahjoitan silloin tällöin neuletyön myös hyväntekeväisyyteen.



6. Omia taitojaan voi kehittää

Neulominen oli aluksi vaikeaa ja niitä epäonnistuneita töitä ei löydy enää mistään. Meneminen oman mukavuusalueen ulkopuolelle ei ole helppoa, mutta jos aina tekee vain sitä, mikä on helppoa, ei synny mitään uuttakaan. Eikä varsinkaan mitään sellaista, joka herättäisi suuria tunteita. Neulominen on ongelmanratkaisua ja aivojumppaa. Pitää miettiä, kuinka työ toteutetaan lankavarastot ja taidot huomioonottaen. Neuloessa oppii sietämään myös epäonnistumista. Näistä taidoista on hyötyä myös työelämässä. Harrastus on myös hyvää vastapainoa työlle. Kiitokset omalle työnantajalle mahdollisuudesta kehittää taitoja ja siten lisätä omaa hyvinvointia.

maanantai 18. syyskuuta 2017

Mustikka-sukat



Mustikka-sukat metsän suojassa kuvattuna. Suunniteltu neuloessa Anelmaissukkia mukaillen. Lankana olivat 7-veljestä langat. Mustikoitakin vielä muutamia löytyi, mutta ne olivat jo ylikypsiä. Mustikkaa voisi käyttää langanvärjäyksessä, eri vahvuisilla liemillä tulisi varmasti upeat sävyt.


Ja seuraavaksi kerron, kuinka mietin, mitä tähän päivitykseen kirjoittelisin. Onneksi kukaan ei lue näitä... Ajattelin, että seurailen, tuleeko vastaan hyvää ideaa. Menin kiireellä kirjastoon palauttamaan kirjoja, olin harmissani, ettei minulla ollut enemmän aikaa olla siellä. Nappasin kiireessä hyllystä runokirjan. Avasin kirjan ja luin runon, jossa puhuttiin lapsuuden mustikkamaidosta ja siitä lämpimästä muistosta, jota kukaan ei voi ottaa pois. Laitoin kirjan takaisin hyllyyn ja kiiruhdin asioille. 

Ei muuta tällä kertaa.



tiistai 12. syyskuuta 2017

Säärystimet lapsuuden ystävälle

Lapsuuden ystäväni pyysi kevättalvella, jos hänelle tekisin säärystimet. Asia pääsi minulta unohtumaan ja hän kyselikin kesällä, onko hän niitä pyytänyt vai vaan mielessään ajatellut. Lupasin tehdä säärystimet niin nopeasti kuin vaan ehdin, mutta onnekseni niillä ei ollut kiire. Samaan aikaan omassa elämässä oli niin monta asiaa meneillään, että pahemman puoleinen neuloosi-jumi oli iskemässä päälle. Tästä kesästä kirjoitan jonain päivänä kirjan.
Tässä ne joka tapauksessa nyt ovat. Langat on Novitan 7-veljestä.








Syksy lähtee pikkuhiljaa käsitöiden parissa liikkeelle. Tekemistä on ollut ja sitä vielä riittää. Sen verran voi paljastaa tässä vaiheessa, että kyseessä on Suomi 100-vuotta-teemaan liittyvä käsityö. Suomi-peitto, jonka aloitin jo vuoden alussa. Teen siitä oman sivun tänne blogiinkin, kun on ihan varmaa, että saan peiton valmiiksi. Jos aloittaessa olisin tiennyt kuinka kovasti on työtä peitossa, tuskin olisin koko projektia aloittanut, mutta nyt ollaan matkalla kohti valmista peittoa. Ja aina voi kysyä neuvoa, niin olen aina tehnyt, jos ei itse osaa tai tiedä. Näin toimien olen huomannut, että oppii ja ei ole yksin asiansa kanssa. 

Yhteistyössä on voimaa kaikilla elämän osa-alueilla!

Mukavaa syksyä käsitöiden parissa kaikille!