Jaksaa jaksaa, painaa painaa!

Seuraavaksi tarinaa neuloosin sivuoireesta.

Tampereen Käsityömessuilta olin ostanut näitä leimasimia, mutta ne oli päässyt tyystin unohtumaan. Nyt, kun löytyivät alkoi kankaille ilmestyä leimasinkuvioita. 

Painaa! Painaa!

Siitä rytäkästä selvittyäni ja painovärin hieman kuivuttua, alkoi tulla ajatusta, että jotain pitää ommella ja heti! Siinä sakset rouskutti kangasta ja tuli silppua sellaista tahtia, että siinä alkoi olla kaikki isommatkin kankaat vaarassa muuttua palasiksi. Viivoitin kääntyili ja pyöröleikkuri suhahti kankaiden yli. Ompelukone kävi suorastaan tulisena. Käytin töihin kierrätyskankaita, vanhoja farkkuja sekä Almandiinin japanilaista kangasta, jota olen säilönyt ihan liian kauan.

Lopputulos on nähtävissä lopussa. 

Jaksaa! Jaksaa!

Kettukassin pinkkikangas kuvastaa lentokonetta, mutta kyllä ne tuossa näyttää enemmän saksilta! Olipa kiva taas touhuta ja suunnitella samalla! Tämä oli niin sanottu laiskan viikonlopun lopetus. Ja sen jälkeen alkoikin tapahtua! 

Vaiko eikö?

Taivaallinen värikylpy langoille

Liemessä ollaan!

Aloin kokeilemaan värilaimennusta siten, että valmistin kaksi liemeä. Ne olivat keltainen ja turkoosinsininen. Siitä sitten lantrasin neljä erilaista liemiseosta. Enempää ei mahdu mikroaaltouunissa olemaan kerralla kippoja.

Taivaallisen ihanat sävyt saavutettu!

Seuraavaksi kokeilemaan, miten vaikuttaa langan pohjaväri värjäyksen lopputulokseen. Laitoin liemeen valkoista ja lilanväristä alpakkalankaa. Roosanväristä lankaa on keskellä ja pieni mytty punaista. 

Alpakkakerät vikuroivat, kun eivät meinanneet millään upota liemeen. Ping vaan, kimpoilivat pintaan, kun yritin saada keriä uppoamaan. 

Ne hylkivät vettä oikein urakalla, mutta vähitellen asettuivat.

Ja lopuksi vihreä liemiseos, tekstin alapuolella. Ylhäällä luonnonvalkoinen, sitten vanha vihreä, puhdas valkoinen ja pellavan värinen. Nämä siis alkuperäisten lankojen sävyt. Kokeilun lopputulos, että pohjaväri vaikuttaa melko paljon. Langat on kuvattu mikroaaltouunissa kuumennuksen jälkeen. Ennen kuumennusta näytti kaikki hyvin saman väriseltä.

Arvaa mistä tietää, että on käytetty sopiva määrä väriä? Siitä, että liemet on kuumennuksen jälkeen kirkkaita. Huuhtelu on helpompaa, kun on käyttänyt värejä säästeliäästi.

Mitähän näistä vielä tulee?

Jonkinlainen pieni suunnitelma on, mutta ne muuttuu niin nopeasti, että niistä on turha huudella. Yhden asian tein myös aiempaan verrattuna huolellisesti, haltijalangat, neljän sävyn liemiin. Onnittelut siitä, että jotain on opittu matkan varrella.

Tätä kannattaa kokeilla kotona (jos on kurssit suoritettu).

Minä suunnitelen, että neulon näistä vielä lapasia ja sukkia, joissa on kauniin väriset langat.

Ei mitään uutta

Tässä peitossa ei ole mitään uutta. Siis materiaaleissa, jotka ovat vanhaa lakanaa, verho ja päiväpeitto. Vanhat lakanat sain kummeiltani ja värjäsin ne värjäyskurssilla jo vuosia sitten. 

Ompelin palat yhteen ihan satunnaisessa järjestyksessä, kunhan ei ole kahta saman väristä vierekkäin. Annoin tämän tekeleen lojua kauan, kunnes nyt viimeinkin sain kantattua sen.

Se tapahtui eilen, kun sain ompeluhuoneeni järjestykseen. Ompelupaikallani on myös nimi, joka on Katinala. Täällä Hämeenlinnan lähistöllä on myös sen niminen kylä. Siitä keksin nimetä oman ompelualueeni. 

Ei mitään uutta! 

Siivotessa minun Katinalaani huomasin, että on kankaita ja lankoja runsaasti, että täytyisi laittaa itsensä ostolakkoon ja tehdä vaan niillä materiaaleilla, mitä jo on. Nyt kaikki on hyvässä järjestyksessä, että suunnittelu on helpompaa.

Täytyy vaan malttaa mielensä, kun näkee houkuttelevia aineksia.

Ja muistaa, että ei mitään uutta!

Hyvää viikonloppua!

Mörkö!

Kylläpä nyt Mörkön lykkäsi!

Niin kova oli mörköhuuma, että olihan se pakko neuloa ihan oikeat Mörkö-villasukat Novitan ohjeella.

Onko Mörkö olemassa? 

Se riippuu vähän keneltä kysyy, mutta jokaisella on varmasti omat "mörkönsä". Suomen jääkiekkojoukkueen Mörkö kuitenkin auttoi voittoon ja se varmasti auttoi monelle mörköpelkoon, että ei tarvitse pelätä. Mörkö teki maalin!

Hyvää viikkoa kaikille!

Boroa! Boroa!

Boro on japanilainen käsityötekniikka, jossa ommellaan käsin tilkkuja taustakankaaseen. En ole aiemmin tutustunut tällaiseen, mutta käsinompelu alkaa jo jotenkin olla hallussa (sinnikkään harjoittelun lopputulos). Vetoketjullinen pussi on ommeltu siten, että on käytetty ainoastaan toinen puoli vetoketjusta. Siinä tavassa täytyy jättää "hännät" kankaan reunojen yli, niin saa ujutettua vetoketjun vetimen paikalleen.

Tykkäsin kovasti ommella käsin koristeluja. Se vaatii kaiken keskittymisen ja siksi ihan täydellistä tekemistä, kun haluaa hetkeksi unohtaa kaiken muun. 

Näihin käytin myös japanilaista kangasta. Työni on yleensä värikkäitä, joten tämä on poikkeus värimaailmaani. Ei kai värit häviä minnekään? Eihän värit kokonaan lähteneet pois? Tuleehan värit takaisin?

Mustassa ja valkoisessa on vahva kontrasti, mutta myös tyyliä. 

Vai mitä sanot tähän?

Se on boro!

Kesäkassi ja säilytyspussi

Oli kesä! Oli kassi!

Oli kesä! Oli säilytyspussi!

Ompelin yhtenä iltana tällaisen kassin ja säilytyspussin tavaroille. Kankaan kuosi on valloittavan kesäinen. Tein kassin sivuun tumman reunan, johon kiinnitin viime kesän heksagonit. Ne on pyörineet koko vuoden näköpiirissä ja nyt ne koristaa tätä kassia. Niissä on jäätelöä ja aaltoja. Pitsiäkin ompelin vähän, se on saatu kurssikavereilta. Kassissa on myös lyhyet ja pidemmät kantokahvat eri tilanteisiin. Vuoritin myös kassin sisältä.

Näihin ompeluksiin ei ole kaavoja tai mitään kummempaa suunnitelmaa. Katson mitat ihan silmämääräisesti, että näyttää hyvältä. 

Miltäs siellä näyttää?

Otin muuten jo varaslähdön lomalle ja tilasin vähän kankaita huppareiden tekoa varten Majapuulta. Tein myös voileipäkakkua, kun sitä toivottiin niin kovasti. Oli hyvää ja ei taaskaan jäänyt muuta kuin paperit ja kakkukupu jäljelle. Ja parasta on, että loma on vielä edessäpäin!

Nyt kesästä nauttimaan!