Marja-paita Lankava 100 KAL

Lankava KAL 100 - Marja-paita on Lee Esselströmin suunnittelema. 

Alku vaikutti lupaavalta niin nopeasti päätin, että tähän on osallistuttava. Kesä on ollut hieman hiljaisempaa aikaa, koska neulomista on tullut harrastettua vähemmän. 

Otin paidan mukaan monesti kesällä, jos saisin sen kuvattua. Lämmintä tosiaan oli, eikä sen vuoksi pystynyt villapaitaa päälle laittamaan, mutta kuvattua sen kuitenkin sain.

Lankava on kangas- ja lankakauppa Kauhavalla, en ole päässyt käymään itse kaupassa, mutta verkosta olen tilannut trikookuteita mattoihin yms. Siellä on myös ohjeita, niitä on tullut katseltua ym.

Ohjeen paita oli vihreä, minun paitaan valitsin vaaleansiniset langat. 

Kiva oli neuloa ja osallistua tähän. Paljon onnea 100-vuotias Lankava!

 

Akvarelli

 Aloitin tämän neuleen keväällä 2022, kadotin ohjelehdenkin muutossa ja pusero jäi kesken. Nyt vihdon ja viimein sain tehtyä tämän valmiiksi. Onneksi ohjeet ovat hyvin saatavilla netissä, niin ei ole ainoastaan lehden ohjeen varassa. Neule on neulottu 7veljestä langalla. Poikkesin ohjeesta neulomalla hihan ja helman resorin pinkillä, ohjeessa ne on neulottu valkoisella. 

Miten vaikeaa onkaan sen keskeneräisen työn jatkaminen? Minulla työ oli jäänyt siihen, että olin tehnyt puseron kaarokkeen aloitukseen asti, toinen hiha oli valmiina ja toinen hiha noin puolet tehtynä. Se hihan tekeminen sinne kaarokkeeseen saakka, miten vaikeaa se voikaan olla? Se ei fyysisenä neulomisena ole vaikea, mutta henkisesti se on vaikea matka. Kyllä tässäkin harrastuksessa käy kamppailua oman itsensä kanssa ja ylittää, sekä välillä alittaa, niitä oman mielen asettamia esteitä.

Ohjeen  on suunnitellut Pirjo Iivonen. Tein neuleesta hieman pidemmän, koska tämä on menossa lahjaksi, niin on saajan toiveiden mukainen. Pinkki väri on myös erittäin pirteä ja raikas. Väri sopii niin metsään kuin kaupunkiinkin. Kirjoneulekuviot olivat helppoja, eikä ollut liian pitkiä langanjuoksuja kuviossa. Mielenkiinto säilyi hyvin kirjoneuleen päästyä alkuun kaarrokkeessa.

Olimme kuvausreissulla metsässä ja kauniita akvarelleja luonto esitti ihan livenä meille. Niistä kuvia tuossa alempana.

Illan auringonlasku näytti kauniilta, kun kuljettiin pellon reunaa pitkin

Suloinen pieni kauris tarkkaili metsän reunassa hiljaa ja paikoillaan. Hän oli kaunis ilmestys.

Iltayöstä järvimaisema näytti seesteiseltä ja siniseltä.

Sellaista tällä kertaa, nyt on niin monta juttua kesken, ettei yhtään tiedä, mitä seuraavaksi. 

Jotain aina tekeilllä kuitenkin, joten rauhaa ja rakkautta siihen asti!

Elefantti-tunika lapselle

Finlaysonin ja Novitan yhteistyö Klassikkokuosit neuleina-kirjasta sain valmiiksi Elefantti-tunikan lapselle. Elefantti desing on Laina Koskelan suunnittelema. Tämä kuosi on vuonna 1969 järjestetyn Finlaysonin ja Taideteollisen oppilaitoksen suunnittelukilpailun satoa. Elefantti on Finlaysonin rakastetuimpia klassikoita. Elefantti-tunikan neuleohjeen kirjaan on suunnitellut Sisko Sälpäkivi.

Aloitin tämän neuleen tekemisen jo viime kesänä. Lankoina minulla oli Nalle-lanka, sekä Kaupunkilangan Kivijalka-lanka. Tämän tunikan neulomisessa mielenkiinto on vaihdellut innostuksesta kyllästymiseen. Välillä on ollut tylsän tasaista puurtamista ja lankojen päättelyä tuntikausien ajan. Lopputulos on aika sympaattinen. 

- Ei ole ihanampaa kuin sä!-

 

Raumaneule

 Raumaneule on neulottu Karisma-langalla. Nämä langat tilasin jo vuosi sitten ja olin aikeissa tehdä Strömsö-neuleen, mutta näin tämän Raumaneuleen niin suunnittelemat menivät uusiksi. Tämän puseron ohje on kenen tahansa ulottuvilla Rauman kaupungin nettisivuilla. 

Rauma on ihastuttava merenrantakaupunki ja vanha Rauma on Unescon maailmanperintökohde. Rauma on kuuluisa pitsinnypläyksestä ja sitä samaa pitsiä on neuleen kirjoneulekuviossa. Olen joskus käynyt siellä ja jos menen uudelleen niin otan tämän neuleen mukaan ja ylpeänä siellä katuja pitkin tallustelen. 

Ehkäpä jokaisessa Raumaneuleen neulojassa elää pieni sisäinen raumalainen!

Minäkin osaan jo vähän paremmin poseerata kuvissa, mutta sellaista se on jos neuloo villapaitoja. Joutuu enemmän olemaan kuvissa. Seuraavakin villapusero on jo puikoilla. Seuraavankin puseron langat on hankittu, kun olin niin hyvin jemmannut tämän puseron, että luulin kadottaneeni sen iäksi. Ajattelin ratkaista sen ongelman neulomalla uuden, mutta sittenhän se löytyi niin ilo oli suunnaton.

Lopussa paljastuu kolmas sukkaboksi, joten älä lue eteenpäin ja katso kuvia, jos et halua tietää enempää. Ensin on kuitenkin Raumaneuleen kuvat ja minun vaivaantuneet poseeraukset.

Täsä oli mun raumlaissi jaarituksi täl kerttaa! (Tässä yritän olla ihan kuin raumalainen...)

Sitten sukkaboksiin, nyt saattaa tulla pettymys, kun en kokonaan paljastakaan sisältöä. Ensin kuitenkin fiilistellään jo saatuja kassia ja säilytyspussia. Eikö ole ihania?

Boksissa oli neljä kerää lankaa ja ohjeet neljään sukkapariin. Sukkamallin nimi on Mökkitie. On siis tulossa kiireinen neuloosikesä ja sukkarikas loppukesä. Näin ennustan neuloosikesän kulkua. Tämä boksi on helppo kuljettaa mukana kesäreissuilla ja neuloa aina, kun on aikaa. Paketista löytyi myös silmukkamerkkejä ja ajatella, sellaisia minulla ei ole aikaisemmin ollutkaan. Olen merkinnyt langalla jos on tarvinnut, mutta nyt on kohottu uudelle tasolle. 

Ei sitten muuta tällä kertaa, ihanaa neulontakesää kaikille ja varsinkin niille, joilla on neuloosi myös kesällä. 

Ara-neule kummipojalle

Kummipoikani täytti 2-vuotta ja minä mietin, mikä olisi hyvä lahja. Katselin kaupoissa valmiita neuleita, mutta ei mikään ollut mieleen minulle. Muistin, että minullahan on lankaa jemmassa pieneen villapaitaan. Olen aiemminkin tehnyt samanlaisen lahjaksi. Ohje oli Novita-lehdestä syksy 2014. Tein kooltaan 104cm villapaidan.

 Mutta mikä on Ara-neule? Siitä täytyi ottaa selvää. Irlannissa on Aran saaret, joille on tunnusomaisia neuleet, jotka on neulottu oikein-nurin neuleella. Irlanti on niin ihana maa, kerran olen siellä käynyt ja kaipaan kovasti sinne. Silloin siellä käydessäni kuulin, että perheillä oli omat neulemallit villapaitoihin. Jos esimeriksi kalastaja hukkui reissullaan niin villapaidasta tunnistettiin, mihin perheeseen uhri kuului. Perheen naiset saivat myös lisätienestejä myymällä neulomiaan villapaitoja. Oi, kun pääsisi nummille vaeltamaan ja voisihan sitä neuloa villapaitojakin iltaisin. Lampaiden kanssa voisin hengailla päivät. Täytyy tunnustaa, että lentoja Irlantiin on vilkuiltu.

 Parasta tässä oli kuitenkin se, että kummipoika pysyy lämpöisenä, vaikka ei niin mielissään ollut, kun kummitäti puki villapaidan päälle juhlahumussa, vain nähdäkseen tuliko sopiva. Kyllä 2-vuotiaat on niin ihania, he ovat aitoja! Ja villapaita oli täydellisen sopiva. Kuvaa ei saatu, kun alettiin leikkiä autoilla ja kirjaimilla. Kummipoikani ei osaa vielä puhua, mutta hän tuntee kirjaimet. Muistiin jääviä olivat hetket tämän pienen kanssa.

Tämä kuva on napattu Novitan lehdestä. Voi miten suloinen pellavapää (ihan kuin kummipoikani)!