Kummipoikani täytti 2-vuotta ja minä mietin, mikä olisi hyvä lahja. Katselin kaupoissa valmiita neuleita, mutta ei mikään ollut mieleen minulle. Muistin, että minullahan on lankaa jemmassa pieneen villapaitaan. Olen aiemminkin tehnyt samanlaisen lahjaksi. Ohje oli Novita-lehdestä syksy 2014. Tein kooltaan 104cm villapaidan.
Mutta mikä on Ara-neule? Siitä täytyi ottaa selvää. Irlannissa on Aran saaret, joille on tunnusomaisia neuleet, jotka on neulottu oikein-nurin neuleella. Irlanti on niin ihana maa, kerran olen siellä käynyt ja kaipaan kovasti sinne. Silloin siellä käydessäni kuulin, että perheillä oli omat neulemallit villapaitoihin. Jos esimeriksi kalastaja hukkui reissullaan niin villapaidasta tunnistettiin, mihin perheeseen uhri kuului. Perheen naiset saivat myös lisätienestejä myymällä neulomiaan villapaitoja. Oi, kun pääsisi nummille vaeltamaan ja voisihan sitä neuloa villapaitojakin iltaisin. Lampaiden kanssa voisin hengailla päivät. Täytyy tunnustaa, että lentoja Irlantiin on vilkuiltu.
Parasta tässä oli kuitenkin se, että kummipoika pysyy lämpöisenä, vaikka ei niin mielissään ollut, kun kummitäti puki villapaidan päälle juhlahumussa, vain nähdäkseen tuliko sopiva. Kyllä 2-vuotiaat on niin ihania, he ovat aitoja! Ja villapaita oli täydellisen sopiva. Kuvaa ei saatu, kun alettiin leikkiä autoilla ja kirjaimilla. Kummipoikani ei osaa vielä puhua, mutta hän tuntee kirjaimet. Muistiin jääviä olivat hetket tämän pienen kanssa.
Tämä kuva on napattu Novitan lehdestä. Voi miten suloinen pellavapää (ihan kuin kummipoikani)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti