Mysteeripeitto paljastuu!

 Mysteeripeitto on valmis!
Tätä peittoa ja muita kurssilaisten töitä on mahdollisuus käydä katsomassa Vanajaveden Opistolla Jaakonkatu 28:ssa Hämeenlinnassa. Näyttely on avoinna 26.3.-15.4.2019 välisenä aikana.

Muutamasta palasesta julkaisin kuvan, kun tämä prosessi lähti käyntiin. Tässä on harjoiteltu erilaisia tekniikoita ja parasta tässä on ollut, että vähitellen on tehty paloja. Lopputulos on ollut itsellekin vähän mysteeri. Kaikkia paloja en tehnyt, mistä saatiin ohjeita. Sen sijaan aloin tekemään undulaattipaloja, koska on seitsemän vuoden ajan ollut lintuja lemmikkinä. Halusin tallentaa linnut peittoon.

Tällä hetkellä meillä on kaksi undulaattia nimeltään Jätski ja Sisu. Peitossa ne ovat kaksi alempana olevaa lintua. Kaksi ylempää lintua ovat Rone ja Chiquita, jotka lentävät toisenlaisella taivaalla nykyään. Kokonaan keltainen lintu sai nimekseen Chiquita. Rone taas oli seurallinen pelleilijä, joka tykkäsi uimisesta. Se alkoi aina tehdä temppuja ja esiintyä, kun sitä jäi katselemaan.

Tulihan siitä peitto, välillä ajettelin, että teen vaan tyynyn ja pussukan. Olen iloinen siitä, mitä olen tehnyt. Linnut olivat käyneet lentelemässä peiton luona, kun olivat kotona keskenään. Huomasin peiton vieressä undulaatin kikkareita. Peitto oli silloin palasina vielä lattialla ja undulaateilla on vapaus lennellä.

Niin ja harvinaista on, että olen kuvissa mukana itse, parempi puoliskoni toimi kiltisti kuvaajana. Olen tarkoituksella rajannut blogiani niin, että en tuo itseäni esille, vaan töitäni. Monesti kuitenkin nähdessäni postauksia siitä, että tulisi somessa tuoda esiin, kuka tekee, tunnen piston sydämessäni. Ehkä se on myös vähän ujouttakin. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan kuvissa, eikä yhtään ujona tai ehkä vähän! Käytin nyt harkintavaltaani niinkuin aina teen ja olipa vastaanotto, mikä tahansa, aion jatkaa näitä itselle mieluisia tekemisiä. Jutut pysyy jatkossakin yhtä huonoina tai hyvinä kuin tähänkin asti.

Peitto tuli hienosti esiin Aulangon näkötornilla, tämä on yksi rakas paikka kotikaupungissani Hämeenlinnassa. Suuri tähti oikein säkenöi peitossa. Siinä on minun julistukseni tälle pienelle ja kauniille kaupungille!

 

Kiitokset myös mahtavan ihanalle opettajalleni Katrille Vanajaveden opistolla. Ilman hänen osaamistaan, en olisi osannut ikinä tehdä tätä. Katrissa on parasta se, että hän antaa hyvät ohjeet ja vapaat kädet tehdä mitä haluaa. Tykkään, että saa tehdä juuri niinkuin tahtoo ja saa olla tekemättäkin. Lopputulos on vain itsestä kiinni. Oli kiva ja sopivan haastava projekti minulle. Ei kai minkään uuden oppiminen ole hukkaan heitettyä aikaa? 

Mitähän sitä seuraavaksi keksii?

Kiitokset kaikille, jotka olette vierailleet blogissani!

Menkää katsomaan näyttelyä, jos kiireiltä ehditte!