Tällainen tuoli tuli meille joitakin vuosia sitten ystäviltä, joilla ei ollut tilaa tälle ns. "perintötuolille". Tuoliin liittyy myös tarina. Sen oli itsetehnyt joku sukulainen 50-vuotislahjaksi jollekin toiselle sukulaiselle. Lahjansaaja ei ollut yhtään pitänyt saamastaan lahjasta ja ilmeisesti tuoli oli kiertänyt kodittomana jo pidempään, koska se ei sopinut oikein kenenkään nurkkiin. Tuoli on meilläkin ollut välillä milloin missäkin, mutta jokin siinä viehättää minua, vaikka se ei mikään desing-kukkanen olekaan. Tai ehkäpä se juuri onkin desing-kukkanen ja nimenomaan omalla erikoisella tavallaan.
Päällystin tuolin kangasvarastostani löytyvällä kankaalla, joka mielestäni kävi siihen parhaiten.
Ennen ja jälkeen kuva jäi ottamatta, mutta tässä on kuvassa myös vanha päällinen.
Näin minäkin jätin jälkeni tuolin historiaan ja mielestäni se sopii nyt paremmin muuhun sisustukseen. Ehkä annan sen joskus kummilapselle (tuolin antaneiden ystävien lapselle), kun hän muuttaa kotoa pois opiskelemaan (siihen on vielä aikaa, kun hän on vielä pieni). Mutta hänen täytyy pitää siitä sen verran, että lupaa olla heittämättä sitä pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti