Pientä nipistystä

Nipistykset kehyskukkaron pohjiin niin silloin kukkaroon tulee pohja ja tilavuus kasvaa. Kankaiden kuviot on koiraa, kukkaa ja tekstiä. 

 Tässä kukkarossa on ommeltuna pieni sydän, jossa lukee suomeksi sanottuna: Olet aina sydämessäni. Tällä voi viestittää sille, jolle tämän antaa, että olet minulle tärkeä. Jokaisella pitäisi olla tunne, että on tärkeä ja, että meillä jokaisella on tehtävä, elämäntehtävä. Elämän mittainen tehtävä auttaa muita.

Koirat ja sinulle tehty-merkki. Tästä sama ajatus kuin edellisessä merkissä.

Tähän kuvaan kukkarot on tarkoituksella nurinpäin, koska oikeinpäin ei olisi mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Muista yllättää itsesi joka päivä jollain tavalla, tee jotain mitä et yleensä tee! Vaihda suuntaa, suunnitelmaa, mielipidettä tms.

Koska sisin on tärkein, ei ole yhdentekevää millaiselta kukkaro näyttää sisältä. Muista aina sydämen kauneus. Toivo aina hyvää, sillekin, joka ei muka mielestäsi ansaitse sitä. Jokainen ansaitsee hyvää ja monesti pieni asia johtaa vielä suurempaan hyvään ja onneen. Ne on ne pienet hyvät teot. Ja toimiihan se varmaan toisinkin päin myös pahassa. Tee silti kaikki aina niin hyvin kuin osaat. Jos et osaa niin opit!

Tämäkin kukkaro on ihan tarkoituksella nurin...mutta nyt päästään asiaan! Minä olen voittanut. Kyllä, olen voittaja! Voitin arvonnassa liput. Lahteen. Instagrammissa, jossa lankaa puikoissa myös on, oli arvonta ja kävi niin hyvin, että voitin liput. 

Olen myös lottovoittaja viime viikolla voitin kaksi euroa. En vielä tiedä, mitä teen lottovoitolla, mutta Kätevä ja tekevä-messuille menen. Liput arpoi Jonna Markkula, jonka töitä olen ihastellut ja ihaillut. Ei näitä kuvia voi muuta kuin rakastaa.

Seuraavaksi tehtävä: Katso näitä seuraavia Jonna Markkulan kuvia ja mieti esimeriksi ensimmäistä kuvaa. Muistatko tilanteen, jolloin olet tai joku sinulle tärkeä syönyt hattaraa? Eikö olekin aika helppoa muistaa. Se tilanne on ollut hyvin tärkeä ja silloin on tehty jotain hyvin mukavaa. Juuri sen päivän haluaa muistaa aina! Mikään ei pilaa sitä päivää, ei mikään!

Seuraavaksi tehtävä: Muistele sitä, koska osallistuit kilpailuun. Niistä ei ole aina hyviä muistoja, mutta muistele vain niitä, mistä on. Parhaimmat kilpailut, joihin olen osallistunut on ollut ihan itse keksittyjä. Nukahtamiskilpailu on sellainen. Voittaja on se tai hän, joka nukahtaa ensimmäisenä! 

Hyvää viikkoa ja katso vielä kuvia. Katsele tarkasti ja ajattele sekä toivo kaikkea hyvää, niin minäkin.

Kehyskukkaro talkoot jatko-osa

Ai, että näitä kehyskukkaroviikonlopun tuotoksia...

Isommankokoiset kehyskukkarot ompelin tabletille ja pienemmät puhelimille. Ja nuo kankaat... turkoosikuviokangas kolahti kovaa ja korkealta. Herätti tunteita ja ihania muistoja mm. Ravintolapäivästä, johon olemme joskus osallistuneet. Yhdessä ollaan tehty ja nautittu, että on saatu järjestettyä, jotain mikä lisäisi yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemisen meininkiä, sekä yritetty tuoda ilmoille hyvää mieltä. Täynnä rakkautta nämä päivät olleet! Siitäpä johtuen minulla onkin naapuruston lapsien ja kummipojan kuvat minun keittokirjassa mokkapalojen kohdalla. He ovat olleet innokkaimpia tarjoamaan apuaan järjestelyissä ja osallistuneet vielä innokkaampina.

Ihanat lapset!

Laitoin kukkaroihin pieniä metallisia koristeita. Avain, sulka, made for you jne.

Sata sulkaa suuresta surusta, 

tuhat onnen tuntehista, 

sulka suurin sielun kipinästä.

Hyvää viikkoa!

Pieni metsäretki

Maaginen metsäretki. Repussa mm. kahvia, pieni pala Suomea ja villasukat. Retkelle lähtiessä ajattelin kuunnella, mitä metsä minulle puhuu ja yritän nyt sanoittaa sen, mitä se puhui tällä kertaa. Olin valmistautunut retkeen tehtävällä. Menimme Hugon metsiin Hämeenlinnassa, joka on myös rakas kotikaupunkini. Paikka on Aulangon puistometsä.

Ensimmäisenä tehtävänä oli kuvata maisema, jossa kuljimme. Mitä sanot tästä? Minä huokaisen ja sanon: "Kaunista!" 

Metsä sanoi ihan samalla tavalla.

Seuraavaksi toinen tehtävä bloggarille: Ota kuva varpaista!

Kuvassa on metsäretki-sukat. Nina Laitinen Desings järjesti knit-along-projektin, jossa en pysynyt mukana. Sukissa on alku tehty ohjetta noudattaen ja sitten loppu onkin historiaa. Eikun omasta päästä. Lankana käytin 7-veljestä valkoista, sekä itsevärjättyä suomenlampaan villalankaa.

Kolmas tehtävä: Ota lähikuva!

Kylläpä Hugo on laittanut kaikkea kivaa tänne Aulangolle. Olen kulkenut täällä myös omien koirien ja koirakaverimme Hugon kanssa. Tällä kertaa Hugo ei ollut mukana ja se on harmi, mutta tänne tullaan usein, että ensi kerralla kysyn pääseekö Hugo mukaan.

Kolmas tehtävä bloggaajalle: Näe sydän! 

Tämän sydämen näin minulle kaikista rakkaimmassa paikassa maailmassa. Sen oli puut tehneet järven pintaan. Siinä se lainehti ja läikkyi tuulessa.

Neljäs tehtävä: Lisää kuvaan kaupasta löytämäsi ostoslista. Keksi tarina. Juo kahvia välillä, muuten siitä ei tule hyvää tarinaa. Syö suklaata myös, aivot tarvitsevat suklaata!

Viides tehtävä: Ota kirja esiin. Avaa se satunnaisesta kohdasta. Lue se ääneen paikalla olijoille tai olioille. 

Siinä lukee näin:

Tässä pieni työpaja siitä, kuinka aivan mitä tahansa saa toteutumaan...

1. "Pyydä" kerran.

2. Kiitä usein.

Työpaja päättyy.

Metsä oli myös samaa mieltä.

Kehyskukkarotalkoot

 Osallistuin kehyskukkaroiden valmistus-kurssille kansalaisopistossa. Kurssi oli kahden päivän mittainen. Ohjelmaan kuului opetus, jossa opeteltiin piirtämään kaavat kehyskukkarolle, valmistus ja kehyksen kiinnittäminen. Todella antoisaa heittäytyä tekemään yhtä asiaa opettajan ohjauksessa ja muiden ryhmäläisten kanssa. Vaikka kaikki olivat entuudestaan tuntemattomia toisilleen, meitä kaikkia yhdistää sama kiinnostuksen kohde, joka on käsityöharrastus. Itse lähden kurssille aina täysi draivi päällä ja alan tehtailla urakalla tuotteita. Joululahjavalmistelut siis hyvällä mallilla täällä. Seuraavassa blogipäivityksessä on lisää kukkaroita, ettei tule yhdellä kertaa liikaa!

Hyvää viikkoa ja nyt ei ole Matti kukkarossa vaan possuja, omenoita, metrokartta jne. Ja voisihan sitä vapaa-aikaa ja rahaa huonomminkin käyttää... minä tykkään tästä tavasta eniten!

"Ei ihmisen tarvitse osata kaikkea itse, juuri siksi ympärilläsi on ihmisiä, jotka ovat tulleet oppimaan kanssasi."

-Katri Helena kirjassa Taivaan tie-

6 oivallusta neuloosista

Villalankojen hamstraaminen, neulominen ja uusien mallien suunnittelu sopii minulle. Seuraavaksi listaan 6 oivallusta neuloosista (älä ota sitä vakavasti)

Postauksen kuvat on napattu Pinterestistä.

1. Neuloosi yllättää aina

Olen langan hankintaretkellä aina (tai lähes aina...), kun astun ovesta ulos. Seurailen katseellani millaisia villasukkia ja neuleasusteita ihmisillä on. Kiinnitän huomiota väreihin, materiaaleihin ja neulontatekniikoihin. Jos matkustan, yritän saada selville, missä lankakaupat ovat. Sellaisen löytäessäni, innostun ja ohjeet alkavat vilistä päässäni hedelmäpelin lailla. Ensimmäisenä tarkistan lankatarjoukset ja sitten uutuudet. Jos löydän harvinaisen lankakerän tai ohjeen, se säväyttää aina. Neuloosista ei kannata edes yrittää parantua, siitä kannattaa tehdä osa elämää. Neuloositerapia on neuloosin paras hoitomuoto.

2. Neuloosia voi yrittää hallita

Neuloosin yllättäessä on syytä kiinnittää huomiota välineisiin. Tarvitaan puikot ja lankaa (paljon lankaa...). Tarvitaan myös ohjeita ja voi myös kehitellä omia ohjeita.

Puikkojen kilinä ja lankojen ihailu kuuluvat lajiin. Jos et heti onnistu, älä luovuta. Tärkeintä on keskittyä ja pitää oma pää kasassa. Vaikean ohjeen edessä ei saa mennä lukkoon, eikä antaa pelolle valtaa. On vain neulottava hallitusti ja noudatettava neuleohjetta hallitusti.

3. Sinäkin voit olla neulojamestari

Neulonta- ja käsityöryhmissä tapaa taitavia ihmisiä, jotka eivät pidä itsestään meteliä. Siellä tutustutaan ja puheenaiheena on käsityöt. Muustakin voidaan puhella, mutta ei välttämättä työasioista tai perheestä. Mestari on se, joka suunnittelee ja toteuttaa upean työn. Jollain on jopa kymmeniä erilaisia villasukkia tai tilkkupeittoja eri tilanteisiin ja vuodenaikoihin. On harrastajia, joita pidetään auktoriteetteina, vaikka heillä ei ole alan muodollista koulutusta.

4. Tee sitä mitä rakastat

Käsityöharrastuksen aloittamisen jälkeen elämääni on tullut paljon väriä ja uusia ystäviä, aikuisia (kaikenikäisiä) ja lapsia (ihania lapsia). Nautin langoista ja tunnen, langan koostumuksen ja tuntuman käsissäni. Huomaan, miltä langat tuoksuvat ja kuinka kauniita neuletöitä on olemassa. En tarvitse paljon ollakseni onnellinen. Tärkeämpää on se, mitä koen, kuin se, kuinka monta lankakerää omistan. Tärkeintä on se, että teen sitä mitä rakastan ja jos siitä on iloa myös muillekin, olen enemmän kuin onnellinen.

5. Neulominen tekee hyvää

Villasukkien ja -lapasien neulominen sopii parhaiten luonteelleni. Isommissa neuletöissä mielenkiintoni lopahtaa ja se villapaidan toinen hiha jää aina neulomatta. Parasta neulominen on silloin, kun ei ole kiirettä mihinkään. Voisin neuloa koko päivän lähtemättä mihinkään. Se, että neuloo eikä tee mitään muuta, on hyvin meditatiivista. Pysähtyminen tekee jokaiselle hyvää. Neulominen myös yllättää, silloin, kun lopputulos on enemmän kuin osasi odottaa. Haluan suhtautua muuhunkin elämään iloisia yllätyksiä odottaen.

Ja lahjoitan silloin tällöin neuletyön myös hyväntekeväisyyteen.

6. Omia taitojaan voi kehittää

Neulominen oli aluksi vaikeaa ja niitä epäonnistuneita töitä ei löydy enää mistään. Meneminen oman mukavuusalueen ulkopuolelle ei ole helppoa, mutta jos aina tekee vain sitä, mikä on helppoa, ei synny mitään uuttakaan. Eikä varsinkaan mitään sellaista, joka herättäisi suuria tunteita. Neulominen on ongelmanratkaisua ja aivojumppaa. Pitää miettiä, kuinka työ toteutetaan lankavarastot ja taidot huomioonottaen. Neuloessa oppii sietämään myös epäonnistumista. Näistä taidoista on hyötyä myös työelämässä. Harrastus on myös hyvää vastapainoa työlle. Kiitokset omalle työnantajalle mahdollisuudesta kehittää taitoja ja siten lisätä omaa hyvinvointia.

Mustikka-sukat

Mustikka-sukat metsän suojassa kuvattuna. Suunniteltu neuloessa Anelmaissukkia mukaillen. Lankana olivat 7-veljestä langat. Mustikoitakin vielä muutamia löytyi, mutta ne olivat jo ylikypsiä. Mustikkaa voisi käyttää langanvärjäyksessä, eri vahvuisilla liemillä tulisi varmasti upeat sävyt.

Ja seuraavaksi kerron, kuinka mietin, mitä tähän päivitykseen kirjoittelisin. Onneksi kukaan ei lue näitä... Ajattelin, että seurailen, tuleeko vastaan hyvää ideaa. Menin kiireellä kirjastoon palauttamaan kirjoja, olin harmissani, ettei minulla ollut enemmän aikaa olla siellä. Nappasin kiireessä hyllystä runokirjan. Avasin kirjan ja luin runon, jossa puhuttiin lapsuuden mustikkamaidosta ja siitä lämpimästä muistosta, jota kukaan ei voi ottaa pois. Laitoin kirjan takaisin hyllyyn ja kiiruhdin asioille. 

Ei muuta tällä kertaa.

Säärystimet lapsuuden ystävälle

Lapsuuden ystäväni pyysi kevättalvella, jos hänelle tekisin säärystimet. Asia pääsi minulta unohtumaan ja hän kyselikin kesällä, onko hän niitä pyytänyt vai vaan mielessään ajatellut. Lupasin tehdä säärystimet niin nopeasti kuin vaan ehdin, mutta onnekseni niillä ei ollut kiire. Samaan aikaan omassa elämässä oli niin monta asiaa meneillään, että pahemman puoleinen neuloosi-jumi oli iskemässä päälle. Tästä kesästä kirjoitan jonain päivänä kirjan.

Tässä ne joka tapauksessa nyt ovat. Langat on Novitan 7-veljestä.

Syksy lähtee pikkuhiljaa käsitöiden parissa liikkeelle. Tekemistä on ollut ja sitä vielä riittää. Sen verran voi paljastaa tässä vaiheessa, että kyseessä on Suomi 100-vuotta-teemaan liittyvä käsityö. Suomi-peitto, jonka aloitin jo vuoden alussa. Teen siitä oman sivun tänne blogiinkin, kun on ihan varmaa, että saan peiton valmiiksi. Jos aloittaessa olisin tiennyt kuinka kovasti on työtä peitossa, tuskin olisin koko projektia aloittanut, mutta nyt ollaan matkalla kohti valmista peittoa. Ja aina voi kysyä neuvoa, niin olen aina tehnyt, jos ei itse osaa tai tiedä. Näin toimien olen huomannut, että oppii ja ei ole yksin asiansa kanssa. 

Yhteistyössä on voimaa kaikilla elämän osa-alueilla!

Mukavaa syksyä käsitöiden parissa kaikille!