Lomafiilis

 Lomalla viimeinkin...

Uudet villasukat alussa. Ihan kuin näin syksyllä arki alkaa rullata koulujen alkaessa. Olisi niin helppoa, jos ei olisi koronaa ja huolta taas siitä tuleeko sulkuja yms. harmia. Toivottavasti syksy sujuisi kutakuinkin hyvin.

Jo ennen loman alkua kokeilin ommella tossuja, joiden kaavat löytyivät Eurokankaan nettisivuilta. Niistä tuli melko huvittavat. Possutossut. 

Esitellessäni tossuja muille, saatiin monet makeat naurut. Tossuihin tuli pohja ja kanttaus farkkukankaasta, muutoin käytin puuvillakankaita. Pehmusteeksi pohjaan laitoin bambuvanua ja patalappuhuopaa. Se juuri huvitti kaikkia, kun possutossuilla saa ruuatkin tarvittaessa uunista pois. Ne kuulema näyttääkin ihan patalapuilta. Voihan niitä käyttää patalappuina, jos ei possutossuissa halua kulkea.

Parempi possutossun alla kuin taivasalla, vai oliko se toisinpäin?

Kivaa elokuuta!

Päivänsäde ja Menninkäinen-laukku

 Osallistuin verkkokurssille, jossa ommeltiin laukku. Tämä oli myös sellainen mysteerityö, josta ei etukäteen tiennyt millainen on lopputulos. Tähän en ostanut mitään uusia materiaaleja, vaan pöyhin kangasvarastoistani kankaita, joiden arvelin sopivan työhön. Tämmöinen siitä tuli, kun se viimein valmistui. Verkkokurssi oli Katrin Tilkkukaupan järjestämä ja se oli oikein kiva, kun ei korona-aikana voi kokoontua kursseillekaan.

Laukkuun tuli muuten kaksi puolta yö ja päivä, Päivänsäde ja Menninkäinen. Tekemiseen tuli hyvin selkeät ohjeet, kuinka leikataan ja ommellaan kankaat. Ohjeet olivat osioita, jotka avautuivat suurinpiirtein joka toinen päivä. Välillä minulla oli aikaa tehdä ja välillä ei ja lopussa vähän kiinnostus lopahti, mutta tulihan se kuitenkin valmiiksi.

Ihanaa, että kesä on tulossa!

Verkkokurssi

 Olen ollut verkkokurssilla, jossa ommellaan tilkkukassia. Itseasiassa kurssi on vielä kesken ja siinä voi myös edetä omassa tahdissa. Kurssia järjestää Katrin Tilkkukauppa Tästä Katrin verkkokurssille!

Tämä on Tilkkujännäri Päivänsäde ja menninkäinen. Olen ollut Katrin kursseilla monta vuotta ennen koronaa ja minulla oli kankaita moneen lähtöön niin en tarvinnut mitään uusia materiaaleja. Sovelsin hieman niissä kohdissa, joissa ei ollut täysin ohjeen mukaista kangasta.

Kurssilla ollessani, siis ihan kotona, tein huvikseen muutaman pienen säilytyspussin. Ompelin ne vaan jämätilkuista, mitä sattui käteen osumaan. Lisäksi oli mahdollista harjoitella kassin ompelua niin sehän onnistuu. Lopuksi on vielä päivä- ja yöpalat varsinaiseen tilkkukurssin työhön.

Säilytyspussit:

    

Pieni kassi bonusompeluna:

Tulppaanipalat tekstin alapuolella

Tähtikukkapalat

Kellokukkapalat

Näin sitä vaan jotain vähitellen valmistuu, vaikka ei ensi alkuun täysin tiedä, mitä on tekemässä. 

Tarvitseeko sitä aina niin tarkkaan tietääkään? Tekee ihan hyvää, kun ei tiedä etukäteen. Voi vaan alkaa tekemään ja siinähän sitä näkee vähitellen, mitä muodostuu.

Tee siis jotain, vaikka et tiedä, mitä tulee. Jostain on vaan aloitettava. Nyt vaan tekemään!

Heippa hei!

Ihana tunikamekko!

Arvatkaapa milloin viimeksi olen ommellut itselleni jotain vaatetta? Siitä on kauan, nimittäin yläkoulussa. Ihan oikeasti! Vuonna 1990 se taisi olla, kun ommeltiin koulukavereiden kanssa mustasta trikookankaasta kellohameet käsityötunnilla koulussa. Oi, miten ihana se oli. Pidin sitä lähes aina.

Vietin Helsinki-päivää ihan tavallisena tiistaina. Minulla oli ajatus, että haluaisin käydä Salapakassa. Se on kangaskauppa, josta ostin kankaat ja kaavat tähän tunikamekkoon. Eikö olekin upea! 

Kangas on Nuppuprint Companyn Sydäntalvi (muste) ja kaavat Jujunalta. Kangas on luomujoustocollegea, todella miellyttävän pehmeä ja mukava pitää, sekä helppoa leikata ja ommella. Jujunan ohjeet ja kaavat on myös selkeät ja opastaa vaiheittain, että minulla oli oikein kiire, että pääsen seuraavaan vaiheeseen.

Salapakkaan oli todella helppo löytää, Katariinankatu 1, Helsinki. Se on ihana kauppa, jossa on hyvä, ystävällinen ja asiantunteva palvelu ja laaja valikoima kankaita, jokaiseen makuun. Ainakin minä tykkäsin kaikista, mutta mieluisin oli tämä Sydäntalvi-kangas.

Nyt ei kuvia enää minusta, vaan käsitöistäni jatkossa! 

Poseeraus ei ole oikein minun juttuni, mutta tulin pois mukavuusalueelta ja siten yksi haaste taas ylitetty. Nyt juoksen pois!

Hyvää viikkoa!

Kissaperhe kesäreissussa Pukstaavissa

PaaPiiltä tilatut kissaperhe-askartelu/ompelupaketin kissat suorastaan vaativat, että on päästävä retkelle Pukstaaviin. Pukstaavi on suomalaisen kirjan museo Sastamalassa. Linkki Pukstaavin kotisivuille

Kissaperheen äiti on onnellinen, kun on saapunut perille Pukstaaviin lastensa kanssa. Matka kesti reilun tunnin ajan autolla. Päivä oli aurinkoinen ja kaikki olivat iloisella mielellä.

Pian pikkukissat löysivät aapiskirjoja ja he olivat innoissaan. Kohta mekin opimme lukemaan, kun menemme kouluun. Äitikissa kuunteli mielenkiinnolla, mitä pikkukissat tuumailivat.

Pikkukissat tutustuivat kirjallisuuden historiaan, koska he eivät vielä osaa lukea äitikissa luki heille näyttelyiden kylttejä ja tekstejä.

"Katsokaa lapset!", Äitikissa huudahti. "Täällä ei ole kieltokylttejä! Täällä suorastaan käsketään tarttumaan kirjoihin. Mikä ihana paikka! Onko tämä edes totta?" Äitikissa ihan nipisteli itseään varmistaakseen, että on hereillä. Useamman lapsen kanssa liikkuessaan äitikissa on tottunut siihen, että pikkukissojen mekastusta ei kaikkialla siedetä. Lapset on lapsia, sen on äitikissa joutunut monesti huokaamaan. Miten meidän jokaisen tulisi joka päivä kasvaa ja tutkia tätä maailmaa. Oppia joka päivä jotain uutta, kuten pikkukissat. Heillä on paljon tutkittavaa ja innostusta uusiin asioihin.

Pukstaavissa äitikissalla oli nostalginen hetki, kun hän pysähtyi kirjastoautoa esittävän kuvan eteen. Sitä kuvaa olisi voinut katsella, vaikka ikuisuuden. Mielessään äitikissa palasi menneeseen, siihen aikaan, kun hän itse oli lapsi. Hän muisteli, kun hän kävi kirjastoautosta lainaamassa lukemista. Ai että, se oli jännää...ja vielä jännittävämpää oli sukeltaa kirjojen maailmaan.

 Tämän kirjan kuvan äitikissa muisti nähneensä lapsuutensa kirjassa. Erityisesti kuvateksti sai äitikissan säpsähtämään. Kuvatekstissä lukee: "Älä pelkää tyttöseni, en minä pahaa tee!" Äitikissa alkoi taas huolestua, siitä kuinka saisi opetettua ja varoiteltua lapsille, että kaikki eivät välttämättä toivo ja tee toisille hyviä asioita. Kaikkeen ei voi mitenkään varautua, mutta miten opettaa lapsia välttämään pahoja asioita, kuitenkaan pelottelematta liiaksi?"

"Ei maailma suremisesta parane,

eikä pölyn pyyhkimisestä."

-Hella Wuolijoki-

Juurakon Hulda

Sitaatti bongattu Pukstaavin nettisivuilta.

Nyt täytyy ajatella, jotain iloisempaa äitikissa päätti. Olemmehan päässeet retkelle näin kivaan ja varmasti turvalliseen paikkaan. Voi, miten mukavaa onkaan lettukestit ja tuoretta pullaa ei voita mikään! Muumimammaan on helppo  meidän äitien samaistua.

Onpa täällä mukava sohva, jolle voi istahtaa kuuntelemaan esittelyitä kirjailijoista ja kuvittajista. Minna Canthin esittely erityisesti on äitikissan mieleen. Kannattaa mennä ja kuunnella ne kaikki!

Kylläpä meillä on tänään ollut kivaa, pikkukissat sanoivat, kun kissaperhe suuntasi kotimatkalle. Niin oli, ajatteli kissaäiti. Tästä päivästä jää ihana muisto. Pukstaavia voi suositella ihan kaikille!

Kissaperhe poikkesi vielä esittäytymässä museon kaupassa, jossa mukava työntekijä luonnollisestikin ihastui kissoihin. Kissojen mukana ollut bloggaaja kertoi, että mistä kissa-askartelupaketteja saa, jos niitä halutaan, vaikka Pukstaaviinkin myytäväksi. Museokaupan myyjä oli niin ystävällinen ja hänkin kertoi, kuinka hänenkin tytöllään oli ollut samantapaiset ommellut lelut nimeltään: "Lupsakat!"

 Bloggaajakin oli tyytyväinen onnistuneesta matkasta ja kuvista, että tarjosi kaikille mukanaolleille pehmikset.

Vielä kotiin päästyä äitikissa alkoi tehdä listaa asioista, joiden opettamisesta pikkukissoille hänen tulisi pitää erityisesti huolta:

-hyvien tapojen opettaminen

-oman esimerkin merkitys

-kiusaaminen ei ole hyväksyttävää

-kuinka olla hyvä ystävä

-kotona on turvaa, vaikka maailmassa on paljon turvattomuutta

-rehellisyys

-koditon pikkukissakin voi saada meiltä kodin

-liikennesäännöt

-pyöräilykypärän käyttö

jne...

Listasta oli tulossa jo liiankin pitkä, kunnes bloggaaja tuli muistuttamaan äitikissaa unen tärkeydestä.

Tulehan tänne viereen niin nukutaan...pikkukissat nukkuvat jo.

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille ja lankaakin on taas puikoissa, kunhan ehditään!