Patalappuja retrokankaista

Kaappien kätköistä löytyi vanhoja joulukankaita, joista ompelin patalappuja. Pääsee kankaat lojumasta käyttöön. Näiden valmistukseen on oma tekniikkansa, joka on sellainen, että sillä menetelmällä saa hukattua paljon vanhoja kankaita. Vanhoja verhoja, pöytäliinoja ym. tätini on lykännyt niitä minulle mukaan monet kerrat.

Laitoin ripustusnauhaksi love-tekstillä olevaa nauhaa kaksinkerroin ja ompelin sen reunoista.

Vähän meni kankaat ylösalaisin ja suunnittelut oli puolitiessä. Itseäni hauskuutin patalapuilla. Katso, vaikka alapuolella olevaa lappua, missä näkyy joulupukin kenkä ja pallo. Ei sille mahda mitään, mutta minulle tulee mielikuva pallonpotkaisusta. Itselleen ja näille tekeleille, kun nauraa, riittää naurunaiheita. Kankaiden kuosit on sellaisia, että todella hyvin sopii juuri tällaisiin.

Vanhojen kankaiden tuunaaminen uuteen uskoon on erittäin mukavaa puuhaa. Niin myös sanojen pyörittely. Vanhat sananlaskut on myös sellaisia, että niitä pitäisi miettiä uudelleen. Monet niistä on aika lannistavia, vaikka viisaus niissä varmasti piilee.

Vastaan tuli mm. tällaiset vanhat sananlaskut: 

"Opi kärsimään valittamatta" , 

"Sortumatta souda, vaikk' on vastatuulta.", 

"Muruja on elon onni, suurin osa suruja".

Tuunasin niitä vähän nykyaikaisempaan muotoon.

" Opi kärsimään valittamalla",

"Sitkeästi soita, vaikka oisit maalta.",

"Muruja on elon onni, suurin osa puruja."

Toivottavasti joku keksii parempia!

Hyvää joulun aikaa, ollaan kilttejä, koska tontut liikkuu!

Kaksi laukkua

Olen osallistunut kurssille, joka kokoontuu noin kerran kuukaudessa. Kurssi on enimmäkseen tilkkutöihin keskittynyt, mutta siellä on niin sanottu " taiteilijan vapaus" tehdä mitä itse haluaa. Kokeilin pikatekniikkaa tilkkutyöhön, josta tulee laukku. Laukkuun tulee myös kehykset, jotka laitetaan kujaan laukun sisälle. Tilkkutyöt on minulle vähän vieras harrastus, mutta hyvää harjoitusta tästä sain. Laukkuja tuli siksi kaksin kappalein, kun alan jotain tehdä, minulla on tapana tehtailla samalla useampi. Oikein perusteellista harjoittelua.

 Kankaina käytin itsevärjättyä lakanakangasta (vanhoja), sekä ystävältäni saatua Tampellan kangasta nimeltään Onnimanni. Laukun vuoressa toisessa laukussa on Tampellan kangasta (vaaleansininen) ja toisen ostin joskus aiemmin opettajalta (vaaleanpunainen pöllökuvio).

 Työn ideana oli, että keskipala pysyy paikallaan ja reunapaloja siirtelemällä saa erilaisia kuvioita ja muotoja työhön. Siinä lähti palaset pyörimään ja se oli hauskaa. Laitoin työhön metrivetoketjua (ruskeaa). Opettaja laittoi vetoketjun vetimet siten, että ne kulkevat erisuuntiin. Päälliskankaan ja vuoren väliin laitettiin laukkuhuopaa. Harjoittelin myös tikkaamista ompelukoneella. Ensikertalaisen tikkaustyöksi siitä tuli ihan hyvä, mutta harjoitusta tarvitaan vielä. Vetoketju jätettiin ylipitkäksi ja sen päähän ommeltiin kangaspala. Tämä oli vähän erilaista, mitä yleensä olen tehnyt ja siksi hyvin palkitsevaa ja antoisaa, kun näkee lopputuloksen. Vähän välillä ihmettelee, että onko nämä todella minun tekemiä.

Mukavaa viikkoa kaikille lukijoille. Kannattaa välillä lähteä omalta mukavuusalueelta pois niin se mitä siitä muodostuu voi olla ihan iloinen yllätys! Näin ainakin tällä kertaa!