Oravala-villatakki

 Tämä Oravala villatakki-projekti alkoi jo viime keväänä, ensimmäinen askel siinä oli käynti lankakaupassa. Serkkutytön kanssa siellä käytiin. Meillä oli muutenkin kiva päivä. Yhdessäoloa ja kivoja hetkiä täynnä koko päivä. Suunnittelin aloittavani neulomisen kesälomalla, mutta oli niin kiireinen kesä, että siirtyi syksylle.

Villatakin ohje on Siskon lempineuleet-kirjasta. Suunnittelija on kirjan kirjoittanut Sisko Sälpäkivi. Kirjassa on todella paljon hyviä ohjeita. Monet ohjeet ovat ainakin minulle mieluisia, yksi juttu on nytkin tekeillä. Illat meinaa venähtää reippaasti yön puolelle tehdessä sitä.

Tässä villatakissa on jossain määrin poikettu ohjeesta. Neuloin takin etu-ja takakappaleet yhtenäisenä pötkönä kainaloihin asti ja steekkasin sen edestä viimeistelyvaiheessa. Neulominen oli nopeaa, koska oli niin kova kiire nähdä, millainen siitä tulee. Viimeistelyt veivät monta kuukautta. Ne eivät kauheasti kiinnostaneet. Kuinka kauan kestää nappien ompelu? 

Kaksi viikkoa. 

Ensin ompelin yhden napin ja kauhistelin, että vielä pitää ommella kuusi nappia. Kului viikko ompelin taas pari nappia, kauhistelin, että vielä pitää ommella neljä. Viikon kuluttua sain loput neljä nappia paikalleen.

Hihat tein myös suljettuna neuleena pötköksi, koska halusin välttää saumojen ompelun, sekä oli helpompi, kun ei tarvinnut tehdä kirjoneuletta nurjalta puolelta. Eli olen hieman oikaissut ja tehnyt helpoimman kautta.

Laitoin ekstranapin ylimmäiseksi, se voi näyttää hieman hassulta tai jotenkin ylimääräiseltä, mutta olkoon siinä sitten. Tässä villatakissa voisi hyvin maastoutua tuonne kevätmaisemaan. Villatakki on ainakin omasta mielestä todella lämmin ja kaunis. Tekisi melkein mieli tehdä toisen värisenä toinen samanlainen villatakki. Mikä se toinen väri vaan olisi?

Pieni muistutus itselle, että teepä se yksi keskeneräinen kaarrokeneulepusero ensin valmiiksi, ennenkuin tulee lupalappu uusiin lankoihin. Tuo lupalappu-juttu on meidän oma sisäpiirin vitsi, jäi varmaan korona-ajoista, kun piti olla lupalappu työnantajalta, että pääsi Uudellemaalle töihin. Kysytään aina kotonakin, jos joku tekee jotain, että onko tuohon lupalappua?

Steekkauksen tein Novitan neulekoulun videoiden avulla, se oli jännää puuhaa. Erityisen jännittävä hetki oli, kun leikkasin neuleen edestä auki. Huh, se oli suorastaan piinaavan jännää. Tälläistä jännitystä ei kestäisi ihan joka päivä.

Tässä villatakki on vielä keskeneräinen ja steekkaus on vielä tekemättä. Mitäpä tekisit nyt? Minkälainen olisi lopputulos?

Heippa!

Muista lupalappu!