Kokeilin nojatuolin verhoilua, ensimmäistä kertaa elämässäni. Se kuinka nojatuoli päätyi minun käsiini on mielenkiintoinen tarina. Facebookin eräässä ryhmässä joku halusi lahjoittaa tuolin, kun vaan joku hakee sen pois. Minä ilmoitin, että minä voisin hakea tuolin, kun se oli vielä suhteellisen lähellä. Mielessäni oli jo verhoilun uusiminen ja kokeilu, että onnistuuko minulta sellainen toimenpide.
Olin menossa viime syksynä hakemaan tuolia iltavuoron jälkeen. Hän, joka tuolin lahjoitti ilmoitti, että he ovat jo menossa nukkumaan silloin, kun tulen sitä hakemaan. Paikka, jossa osoite oli täysin tuntematonta seutua minulle. Ilta alkoi jo hämärtyä ja sain viestin, että tuoli on autotallin oven edessä ja voin ottaa tai jättää sen. Minua pelotti. Ajoin autotallin eteen ja näin nojatuolin nököttävän ulkona yksinään. Ketään ei näkynyt missään...nuuhkaisin tuolia, ettei haise homeelle tms. Ei haissut miltään. Kannoin tuolin autoni kyytiin ja niin oltiin yhteisellä matkalla uuteen kotiin.
Nojatuoli vietti talven kuivassa varastossa ja nyt keväällä, otin sen eräänä kauniina päivänä ulos ja aloitin urakkani. Käytin vanhoja verhoiluja kaavana uusille kankaille. Vanha kangas oli vihreän väristä, uusi harmaata.
Tässä on kuvia ennen verhoilua:
Tässä uusissa kankaissa. Alvi meni heti testaamaan, kun oli niin matala tuoli, kun jalat puuttui. Maalasin jalat mattamustalla spraymaalilla. Alkuperäisessä verhoilussa oli rypytyksiä käsinojissa. Halusin pelkistetymmän lookin niin oikaisin rypytykset suoraksi. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Tuoli saa paikan kodissani.
Tässä se nyt on!
Tuli mentyä taas kokeiluissa mukavuusalueen ulkopuolelle ja tehtyä pieni haaste itselle, mutta lopputulos palkitsee!
Jos uskot, että osaat, sinä osaat.
Ja jos uskot, ettet osaa, olet oikeassa.
-Mary Kay Ash-
Hyvää tulevaa viikkoa!
Tulipa siitä hyvännäköinen!
VastaaPoista