Muistatko helmikuun?
Siis sen yhden päivän siitä kuukaudesta...siis...
Ystävänpäivä!
Osallistuin Niina Laitisen järjestämään ystävänpäiväsukka-KAL-tapahtumaan. Tässähän on ollut vähän kaikenlaista, joten tärähti toukokuuhun nämä tämän tapahtuman sukat.
Tein Kajastus-langalla ja kävi myös niin, että hukkasin toisesta sukasta kohdan, missä olin menossa, että piti peruutella kantapäähän ja tehdä uudelleen. Se hieman hidasti valmiiksi saamista, mutta tässä ollaan.
Olen äiti.
Näin alkaa äitienpäiväruno @lempeitäsanoja Instagram julkaisussa. Ne sanat ovat todella pysäyttävät. Siksi niistä tässä kirjoitan, tämän tilin julkaisut ovat lohdullisia, kauniita sanoja ja ajatuksia. Luen julkaisuja säännöllisesti ja ne sanat ovat auttaneet minua paljon. Todellisia voimasanoja.
Olen äiti.
Miten paljon nuo kaksi sanaa pitääkään sisällään?
Jos alkaisin kertoa kaiken, mitä se on, julkaisu olisi mahdottoman pitkä. Sen sijaan kerron sinulle lyhyesti millaiset villasukat on tällä kertaa.
Tässä on Äitienpäiväsukka-KAL sukat, jonka järjesti Niina Laitinen. Pohjavärinä on Nalle-lanka pellavan värisenä ja kuviovärinä on ihana alpakkalanka liukuvärjättynä. Alpakkalangan minulle toi maailman paras työkaveri käsityömatkalta, kun pyysin tuomaan jotain ihanaa lankaa. Nämä sukat ovat todella kauniit ja ilman ihanaa työkaveriani töihin olisi paljon tylsempi mennä.
Hyvää äitienpäivää!
Vappujuhlat ja villasukat.
Kyllä!
Edelleen tarvitaan lämmintä.
Näiden sukkien ohjeen löysin Suuri Käsityö-lehdestä. Niina Laitinen suunnittelee jokaiseen lehteen sukat tilaajille. Tätä ohjetta ei siis ole kaupasta ostetussa lehdessä. Tämä oli ihana rentoutumisohje, helppo neuloa, mutta tulee sen näköinen, että olisi monimutkainen toteuttaa.
Joten oikein hyvää kevättä ja kesän odotusta, lankavappupallojen kanssa. Tätini lähetti ne minulle syntymäpäiväksi. Minikerät ovat yli söpöjä. Niistä tulee iloinen olo. Harvoin saan lankaa lahjaksi, mutta parhaiten ne jää mieleen. Lankavarastot on melko täynnä, mutta aina lahjaksi saadut erityisesti ilahduttaa.
